Kirjoittaja Jukka Leikas
Uusimmat blogijulkaisut

Milloin väistää eläintä – renkaan yllättävät ominaisuudet ääritilanteessa

Kyösti tuli johtoryhmän kokoukseen maanantai aamuna varsin kalpeana ja järkyttyneenä. Hän oli ollut juuri kolarissa.

Kyöstillä oli tehtaan autona Saab99, jolla hän ajoi johtajana, mutta päivisin samalla autolla tehtaan autonkuljettaja/ monitoimimies Ville kävi hoitamassa kaikenlaisia juoksevia asioita kaupungilla, kuljetti tehtaan vieraita lentokentältä tehtaalle ja sieltä hotelliin. Elimme Hakkapeliitta NR08 – 09 aikaa. Ja silloinhan useimmissa autoissa oli Hakkapeliitat!

Saab99 oli juuri edellisellä viikolla vaihdettu tuliterään Saab 900 versioon. Kyösti oli viikonlopun mökillään Koverossa ja lähti aamulla sieltä normaalisti liikkeelle – niin hän luuli!

Ajettuaan vain muutaman kilometrin ja auton lähestyessä matkanopeutta tielle tuli  pusikosta ajokoira. Sillä oli vainu päällä ja se ei osannut piitata nopeasti lähestyvästä autosta. Sitä paitsi auto oli niin lähellä, että kaikki jäi käytännössä vain refleksien varaan.

Kyösti väisti koiraa oikealle asfaltilta penkereen puolelle ja pääsi ”hipoen” koiran ohi.  Kyösti käänsi ratista ohjatakseen auton taas päällysteelle. Sitten alkoi tapahtua. Kolme volttia kerie, poikittain ja pitkittäin.

Kyösti havahtui pyörimisen jälkeen kuskin penkissä ja huomasi puristavansa tiukasti  ratista. ”Olenko kunnossa – kaikki taitaa toimia”. Jollain konstilla Kyösti pääsi autosta ulos ja tarkisti, että ainut näkyvä jälki oli naarmu kädessä. Toinen havainto oli paperit tiellä. Peräkontti oli auennut ja salkku oli lentänyt ulos ja auennut.

Kun Kyösti pääsi tehtaalle ja kokoukseen hän ensimmäiseksi sanoi: ”älkää koskaan väistäkö koiraa tiellä – ajakaa mieluummin yli. Ei kannata väistää. Se on niin pieni, että sen aiheuttamat vauriot autolle jäävät varsin pieneksi – verrattuna väistämisestä aiheutuneeseen onnettomuuteen. Onneksi oli Saab – se on huipputurvallinen auto.”

Siis mitä tapahtui: autolla väistäminen lähes 80km/h nopeudella asfaltilta soralle päin onnistui hyvin. Taas toisinpäin homma ei toimi. Etuvetoisella autolla soralla ollut rengas tarrasi asfaltin reunaan niin terävästi, että se nykäisi rajusti. ”Nopeuden toinen derivaatta = kiihtyvyyden muutos” on raju tekijä. Rengas vetäisi auton nokkaa nopeasti keskitielle päin, kun taas auton massa liikkui yhä suoraan eteenpäin. Ken haluaa, voi piirtää vektoripiirustuksen asiasta, mutta lopputuloksena on väkisin se, että auto alkaa pyöriä akselinsa ympäri ja ehkä toisenkin. Näin kävi. Silloisessa kesäisessä  Hakkapeliitassa oli vielä varsin voimakas kuviointi ihan reunaan asti ja renkaan nurkka oli hyvin terävä.  Tarttuminen asfaltin reunaan oli nopean tehokas. Yleensä erinomainen ominaisuus, nyt se vaan toimi ”liian hyvin”.

Auto tuotiin kuljetusauton lavalla tehtaalle ja oli siellä hetken ihmeteltävänä, sitten se  meni lunastukseen vakuutusyhtiölle ja Kyösti sai uuden auton tilalle. Tai saatiin uusi tehtaan edustusauto, miten asian ottaa.

Kyöstikin oli metsästyksen suosija ja tiesi ajokoiran arvon. Ei hän tahallaan eläimen yli  ajaisi. Pitää vain muistaa, että koira on kevyt, peura painaa saman kuin sementtisäkki ja painopiste on reilun puolen metrin korkeudessa. Hirvi puolestaan painaa satoja kiloja ja sen painopiste on tuulilasin korkeudella. Fysiikan lakien mukaan auton massa jatkaa matkaansa, hirven massa taas on paikallaan ja törmäys ei saa massaa kiihtymään millään auton nopeuteen. Massa tulee tuulilasista sisälle. Suoraan syliin. Jos sen voi välttää väistämällä, kannattaa jo ottaa riskejäkin.

comments powered by Disqus