Kirjoittaja Jukka Leikas
Uusimmat blogijulkaisut

Mie.., mie.., mie en tykkää…

Yksi parhaiten suuhun sopivista sanoista suomenkielessä on varmasti ”mie”. Kun umpisavolainen menee armeijaan Lappeenrantaan, jää sinne opiskelemaan, sanoo ’tahdon’ karjalaisen suvun tytölle ja jatkaa vielä töihin Joensuuhun melkein kymmeneksi vuodeksi – niin kyllä ’mie’-sanan kielikyvystä on tullut jo täyttä arkea. Vaan miksi otsikon puuskahdukset tähän palstaan?Olen melkeinpä tykästynyt ajamaan yöaikaan pitkät siirtymämatkat paikkakunnalta A paikkakunnalle B. Jos vain ei ole tarvetta kyläilyyn tai muihun kuukkelijuttuihin matkalla. Ajo etenee kaavalla: katso keli, katso nopeusrajoitus, laita vakionopeuden säädin päälle, keskity ajamiseen ja jumppaa verenkiertoa välillä jalkoihin.Vaan mitenkäs nyt sunnuntaina. Lähdimme normaalien ihmisten aikaan liikkeelle.  Jyväskylään, Jämsään, Tampereelle, Nokialle, Auraan, Turkuun. Missä on jalkojen jumppatuokio, kun pitää liian paljon ajaa matkaa kaasupolkimen kanssa. Juuri kun saa vakionopeudensäätimen päälle tuleekin jokin syy ottaa se pois päältä.  Vanhanajan valot hukkuvat kaikkien xenojen ja xenonien joukkoon niin että omat valot saavat autoni varmaan kokemaan itsesääliä. Ja kun niitä autoja lappaa koko ajan vastaan yhtenä jonona – ei tällaista meininkiä yöllä vain ole. Ja kun se vielä riittäisi, että on vain vastaantulevia – mutta ei riitä. Pitää olla jatkuvasti myös niitä autoja, jotka roikkuvat ihailemassa autoni peräpeiliä, ihan niin kuin se olisi salsatanssijan keikkuva peppu – vaan kun ei ole. Silti ne peräpeilissä ajavien valot ovat kirkkaat ja vetävät kuskin silmät sirrilleen – sitä paitsi kuljettajilta unohtuvat pitkät valot usein päälle edellä ajavaa autoa kilpaa kiinni ottaessaan.  Mutta kyllä ne samat kuskit taas unohtavat kaupungissa, että uusimmissa autoissa huomiovalojen kanssa EI ole takana ollenkaan valoja päällä. Eivätkä huomiovalot ole tarkoitettu kaupungissa pimeässä ajamiseen. Pitäisi varmaan alkaa jakaa heijastimia heilumaan uusimpien autojen puskuriin samalla kun henkensä kaupalla seikkaileville tummavaatteisille extreme kuoleman-urheilijoille, jotka liikkuvat jalkaisin muodinmukaisissa tummissa vaatteissa ilman mitään valoa heijastavaa pintaa. Juu ajokeli oli hyvä. Seiskat ei lipsutelleet yhtään eikä sen suhteen ollut ongelmia. Oli vain sen verran kosteaa, että piti pissapoika suihkutella lähes tyhjäksi valojen ja tuulilasin puhdistamiseen jo Nokialle tullessa. Kun siinä Nokian renkaiden lähituntumassa oli vietetty synttäreitä muutama tovi, niin johan oli tiellä tyhjää tiellä kumitehtaan kohdalla Turkuun päin. Matkanteko muuttui taas kuskin kannalta helpommaksi sekä näkyvyyden että ajorytmin kannalta. Saivatpa jalatkin jo normaalia matkajumppaa. Tiedä häntä mistä kenkä puristi, mutta en tykännyt illan jonoajelusta. Jotenkin minulla on mielikuva, että joskus ennenkin marraskuussa olen kokenut samaa. En kesällä enkä lumien ollessa maassa talvella.  Taitaa olla syksy ja syyspimeät oikeasti.
comments powered by Disqus