Maantien ritari apunani - KIITOS!

Onko nyky-Suomessa vielä auttamisen henkeä? Maanteiden ritareita, jotka auttavat
ongelmatilanteessa? Arkienkeleitä, joita löytyy suurimman tarpeen hetkellä?

Oma kokemukseni liittyy äskeiseen äitienpäivään.

Olimme ensimmäisellä testimatkallamme uusiin vaihdetuilla kesärenkaillamme. Menomatkan 400km sujui hyvin. Tulomatkalla ajoimme Jyväskylään, sieltä kohti Tamperetta. Totesimme Jämsän alueella olevan vielä peltolätäkön, jolle vaimoni antoi pari viikkoa aikaisemmin nimen Sibeliuksen musiikin mukaan ”Joutsenlampi” – siellä oli vieläkin pienentyneessä ”lammessa” joutsenia pellolla. (Viime matkalla pellon alavassa paikassa oli laajemmin vettä ja siinä oli runsaasti joutsenia – näinköhän sävellyskin on saanut nimensä? Kaunis näky joka tapauksessa.) Yritimme ajaa liikennevirran mukana pysähtymättä Tampereelle lastenlapsemme luo, jotta voisimme viettää pihalla äitienpäivä kekkereitä edes lyhyen aikaa.

Olimme hyvin aikataulussa, kun Länkipohjassa huomasin vedon häviävän moottorista äkkiä 90 – 100 km/h vauhdissa. Yritin kaasuttaa – ei mitään. Annoin auton rullata  lievään ylämäkeen ja yritin samalla vielä tehdä jotain. Lopulta auto piti ohjata kaiteen viereen mahdollisimman paljon ajoradan ulkopuolelle. Auto jäi tuplakeltaisen viivan kohdalle vielä kaiken lisäksi. Pyöritin starttia pitkään – se toimi normaalisti, mutta kun menin hetken päästä ulos, niin bensan hajua ei ollut lainkaan. Nokkapelti ylös ja tarkistin ne paikat, mitä voisi olettaa ongelmiksi. Ei auta.

Olin juuri miettimässä mitä tehdä seuraavaksi. Varoituskolmio. Mitä muuta?
Silloin ohi ajanut Volvo V70 jarrutti ja peruutti eteemme. Pysähtymisestämme oli mennyt alle 10 minuuttia. Autosta tuli ulos mies ja kyseli mitä on tapahtunut. Tutkimme hetken yhdessä autoa. Sen jälkeen hän kaivoi tavaroidensa alta esiin hinausköyden, laittoi toisen pään oman Volvomme vetolenkkiin ja toisen pään vetokoukkuunsa. ”Tässä on ehkä 4km päässä huoltoasema, jos minä hinaisin sinne asti”. Ennätin vain sanoa, että autossamme on automaattivaihde, joten mennään rauhallisesti – ja sitten oltiin jo liikkeellä pois tieliikenteelle vaarallisesta paikasta.

Matkaa Neste Länkipohjan asemalle oli noin 4,5 km ja se sujui rauhallisesti käsijarrulla köyttä tiukkana pitäen.

Perille päästyämme auttajamme irrotti köyden laittoi sen tavaratilaansa oikealle  paikalle,  Rudus-kypäränsä takakontissa paikkalleen ja luukun kiinni. ”Kiitos, miten voimme korvata apunne?” oli vaimoni ja minun kysymys. ”Minulle ei mitenkään, antakaa avun kiertää, kun joku tien päällä tarvitsee sitä”. Emme edes hölmistyneinä ja tilanteesta kai avuttomina huomanneet kysyä Hänen nimeään. Vain pienen makean palan vaimoni ennätti antaa autostamme, kun he olivat jo jatkaneet matkaansa. Näin me kolme, minä kyynärsauvani kanssa (rollaattorini ei ollut edes mukana), juuri  vajaa viikko sitten 2kk sairaalajaksolta kotiutunut toipilas-poikamme ja vaimoni olimme huoltoaseman pihalla turvassa vilkkaalta paluuliikenteeltä. Huoltoasemalta sai kahvia, ruokaa ja tarpeelliset vessapalvelut meille vammaisille.

Hetken hengähdyksenjälkeen alkoi selvittely mitä täytyy tehdä seuraavaksi. Soitto  vakuutusyhtiön päivystykseen. Hinausauto – tai paremminkin lavalle auton ottava kuorma-auto. Soitto Tampereen pojallemme, voisivatko he tulla äitienpäivän piknikille Lähkipohjaan jne….

Kaikki sujui sen jälkeen omaa tahtiaan. Autoni Volvolle, jossa diagnoosilaite vahvisti oman olettamukseni, että äkillinen bensan tulon loppuminen johtui bensapumpun rikkoutumisesta. Pumpulle meni virta OK, mutta se ei nostanut yhtään painetta. Siis uusi pumppu tilaukseen Ruotsista. (Huom. polttoainejärjestelmän osia ei saa kuljettaa lentorahtina – ei uusia eikä käytettyjä – ne tulevat hitaalla rahdilla). Ja pumpun vaihdon jälkeen auto toimii taas normaalisti. Olisi sillä hinnalla saanut myös uudet renkaat ja vanteetkin autooni. Huh.

Tarinani todistaa sen, että maanteiden ritareita ja auttavia arkienkeleitä ON vielä  Suomen teillä. KIITOS jokaiselle auttajalle.

Omaa auttamishaluani vähensivät aikoinaan Varkaus – Joensuu välillä olleet  pysähtyneet autot. Pysähdyin kerran sellaisen eteen, ja viereeni ilmestyi kaveri ”kuuleha sie, meiltä pääs pensa loppuu, kuule et aukaisis pensatankin korkkiis. Meillä ois tässä kannu ja letkukii ja mie voisin imaista sillä ja kuule myö tarvittais vaa muutama litra, että päästäis tuoho Karvion kanavan huoltikselle.” Minä tarjouduin antamaan kyytiä, jos yksi tulisi mukaan pikkukanisterin kanssa. Ei kelvannut. Sama auto oli monta kertaa  muulloinkin kanisterin kanssa tien vieressä päivystämässä. Joskus olivat kuulemma onnistuneet jututtamaan useammankin bensakanisterillisen verran autoilijaa, ennekuin kuski huomasi pyytää lopettamaan lappoamisen. Mutta avuntarpeessa oikeasti olevat  tarvitsevat yhä ritareita ja enkeleitä avuksi.

Ostin muuten hinausautoa odottaessani vielä uuden hinausköyden autoni varapyörän  tilaan käynnistyskaapeleiden viereen. Niin ja en enää aio käyttää lainkaan 95E10 Bensaa tässä autossani. Minkähän takia????

Mutta laitetaan apu kiertämään..

comments powered by Disqus