Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki
Uusimmat blogijulkaisut Hakkaksituntumaa Subaru Foresterilla.

Lauantain vaativa ajokeli

Niinpä sitä sitten tuli lähdettyä ykköstielle, heti aamulla. Mielestäni keli ei ollut pahakaan: oikea kaista oli miltei kokonaan puhdas lumesta, eikä vasenkaan ollut ummessa. Pöllyävää lunta kuljeskeli tiellä, muttei liukkauden kannalta haittaavasti. Mutta 80 oli rajoituksena, jota harva kuitenkaan noudatti. Taisi olla sitten kakkostien liittymässä, kun oli jo rysähtänyt:

Ja jos yhtään oikein tulkitsimme paikkaa ja kolhuja, niin pk-seutulaiseen tapaan oli rampilta tultu motarille periaatteella, että kyllä ne muut väistää. Toinen auto ojassa, ja toinen keskialueella. Ainakin pahemmilta henkilövahingoilta lienee selvityn, onneksi.

Lumipöperöä oli sitten kaduilla runsaasti, mutta ei se suuremmin haitannut. Mitä nyt pikkusen hidasti, etenkin kun kaikilla ei olekaan ilmeisesti kaseja. Nyt kannattaisi mennä äkkiä Vianoriin, kuulemma siellä on alekin menossa. Talvikelihän ei ole välttämättä noin haasteellinen, vaan ainostaan hienoinen hidaste, etenkin kun fiksu kuljettaja pitää sitä kelivaraa, joka antaa aikaa reagoida.

Paluumatka oli kuitenkin se mielenkiintoisempi. Rajoitus kun vaihtui sataseen kohta Lahnajärven jälkeen. Mutta keli itse asiassa huononi, kiitos alijäähtyneen vesisateen. Siinäpä sai sitten käyttää vuorotellen tuulilasin sähkölämmitystä, pissapojalla ruikkia etanolia lasille, ja lämppäristä "kaikki kuuma lasille"-asentoa. Silti uhkasi vetää lasi jäähän, ja kun pääsi parkkiin, oli keula jääkuorrutettu. Ilmankos se ohjaustuntuma oli hieman ohut, kaseillakin. Ja en muuten sitten ajanut sitä satasta. Muttei muutkaan, sen verran sentään fiksua porukkaa oli. Pistää vaan ihmettelemään, että millä nuo vaihtuivat rajoitukset arvotaan.

comments powered by Disqus