Lauantai 28.1. Nummelassa - liukasta!

Nyt jälleen netin ääreen päästyäni on hyvä ottaa kiinni tätä "epäsuoraa raportointia". Tällä viikolla tosin on luvassa ihan varsinaisten testiajojen alku, mutta siitä lisää omassa blogipostauksessa!

Viime lauantaina oli vuorossa pitkään odotettu valtakunnallinen judon graduointikoulutus, jossa kokeneempia judokoita valmennettiin vastaanottamaan vyöarvojen korotuksia. Koska tällä hetkellä omassa seurassani on vain yksi tuollaiset korotusoikeudet omaava henkilö (päävalmentaja), minut passitettiin Nummelaan sivistämään itseäni. Itse koulutuspäivä oli erittäin positiivinen yllätys, tuli paljon uutta asiaa ja koulutus oli (poikkeuksellisen) keskustelevaa, tylsän luennoinnin sijaan. Jos tämän blogin lukijoissa on judosta harrastuksena kiinnostuneita, kerron mielelläni lisää judosta ja ohjaan teidät lähimmän seuran alkeiskurssille! ;)

Asiaan! Olin liikenteessä tyttöystävän Renault Méganella, jossa on muistaakseni vuoden parin ikäiset Hakkapeliitta kolmoset tai vitoset. Lounastauolla sää oli kuulaan kirkas talvinen pakkassää, ja koko Nummela tuntui olevan kauppareissulla. Hermojaraastavan tuosta reissusta teki kuitenkin se, että aina jarrua painaessa auto tuntui menettävän koko kitkakertoimensa ja pysähtyi ennen seuraavaa autoa lähinnä Pyhällä Hengellä. Noin kolmenkympin vauhdista jarrutusmatkaa kertyi arviolta puolitoista-kaksi kertaa tavallista talvisäätä enemmän. Onneksi turvavälit olivat taajamassakin kunnossa eikä pelti rytissyt!

Paluu Espooseen sujui paremmin heti, kun pääsi isommille teille - kitkakerroin löytyi taas ja ongelmat jäivät Nummelaan. Reissu herätti kuitenkin pohdinnat rengaspaineista; Mégane on välillä käyttäytynyt vähän turhan liukkaasti kokoonsa, massaansa ja renkaisiinsa nähden.

Onko muilla kokemuksia liian isoista tai pienistä rengaspaineista nastarenkaiden kanssa?

Tänään ajan auton heti ensimmäisenä huoltoasemalle ja tarkistan paineet - saa nähdä, ollaanko kuinka lähellä optimaalista!

comments powered by Disqus