Kokemuksia Hakkapeliitta 8:sta ensimmäiseltä 100 kilometriltä

Ja niin me ajelimme aattona vanhempieni luokse joulun viettoon Pololla uusilla Hakkapeliitta 8 -nastarenkailla. Keli oli pari astetta plussan puolella, mutta rapa ei enää hirveästi lentänyt vaikka tiet olivatkin märkiä, koska ei ollut moneen päivään satanut.

Miehenikin totesi renkaat hiljaisiksi, mutta mietti voiko niiden nastat olla hiljaisuuden vuoksi riittävän ulkonevat ja sitä kautta renkaissa riittävä pito. Mutta ehkä kyseessä on sama juttu kuin uuden sähkövatkaimeni kanssa: laite on niin hiljainen, että se tuntuu ihan tehottomalta, vaikka kerma ja kakkutaikinat vaahtoutuvat sillä oikein mallikkaasti.

Menomatkalla Jyväskylästä Lievestuoreelle poikkesimme Toivakassa mieheni vanhempien luona, mistä poimimme mukaan vähän eväitä ja jätimme jotain sinnekin. Vaikka maantiet olivat täysin asfaltilla, oli viimeinen muutaman kilometrin hiekkatiepätkä anoppilaan yhtä luistinrataa. Hirveästi en siinä raskinut Hakkapeliitta 8 pitoa lukkojarrutuksilla testailla, kun ovat vielä sisäänajovaiheessa. Hauskat jäljet ne jättivät ajaessa jäähän, pientä reikärivistöä vaan bongattiin tiestä kun ajettiin takaisin. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvaa.

Joulunvietosta palasimme kotiin kiertotietä, kun heitimme veljeni Laukaaseen. Kääntyessäni ysitieltä oikealle Laukaaseen vievälle Saviontielle ajoin kuten nyt reilulla plussakelillä saattaa olettaa, eli oletuksena on että tie on sula ja märkä ja pitoa riittää. Annoin Polon hidastua kääntymiskaistalla risteystä lähestyessä omaa tahtiaan, mutta kun käännöksen hetki tuli, Polo ei kääntynytkään vaan puski kohti Saviontien päässä olevaa liikenteenjakajaa. Pakkohan siinä oli sitten vähän jarrutella ja absit rutisten sain Polon kääntymään ennen liikenteenjakajaa. Täydeksi yllätyksekseni risteys oli aivan jäässä, vaikka keli oli kolme astetta plussan puolella eikä pakkasta ollut ollut lämpömittarin mukaan moneen päivään. Saviontielle päästyäni kokeilin vielä jarruttaa uudelleen todetakseni, että liukasta tosiaan on. Ajelinpa sitten vähän varovaisemmin loppumatkan…

Koska olin ottanut vähän ennen liukastelua Hakkapeliitta-testikuljettajien joululahjapipon päästäni, se ei päässyt vaikuttamaan ajatuksiini tilanteesta renkaiden suhteen. Hakkapeliitta 8:lla Polo kääntyi ennen liikenteenjakajaa mallikkaasti. Olen ihan varma, että Hakkapeliitta 7:illakin se olisi onnistunut yhtä lailla. Sitä en tiedä, olisiko seiskoilla jarrua pitänyt painaa enemmän, kun nyt vaan jarrutin vähän hidastusmielessä, mikä tosin sekin päätyi abs-jarrujen rutinaan. Mutta entä kitkoilla? Se jää mysteeriksi.

Yksi jännä juttu on ilmennyt Hakkapeliitta 8:iin vaihtamisen jälkeen: Polon kulutus on pienentynyt. Mutta onko syynä uudet renkaat vai Poloon vastikään asentamani viimasuoja vai kenties molemmat? Renkailla on ajettu vasta sata kilsaa, joten en voi varmaksi sanoa. Vaikuttaisi siltä, että renkaat ainakin osaltaan ovat pienentäneet kulutusta. Viikkoa aiemmalla joulukuusenhakureissulla anoppilaan Polossa oli jo viimasuoja, mutta reissun kulutus oli puoli litraa enemmän kuin nyt. Silloin oli tosin hieman lunta maassa ja nyt vain märkää. Sopassa on liikaa muuttujia, että voisin mitään todellista johtopäätöstä vielä vetää. On ajettava siis lisää!

Vanhempieni takapiha Tapaninpäivänä 2013. Järvi sentään on jäässä vaikkei siltä näytäkään, mutta lumet ovat sulaneet kaikki pois.

Lue omaa auto- ja liikenneblogiani osoitteessa http://poloinen.blogspot.fi/
comments powered by Disqus