Uusimmat blogijulkaisut

Kitkarenkaalla pärjää kaikissa talvikeleissä.

Tuli vaihteeksi ajettua viime viikonlopun aikana kaksi kolmattaosaa Suomea päästä päähän. Ja tulihan siinä sivutuotteena itä-länsisuuntaistakin siirtymistä Lapissa, kun reitti mennen tullen suuntautui Naruskalta idästä lännen Tornioon. Syy tälle siksakille oli pätevistä pätevin, kun anoppini täytti kunnioitettavat 90 vuotta. Syntymäpäiviä vietettiin hänen ja omassakin tekopitäjässäni Petäjävedellä Jyväskylän kupeessa.

Torstaina iltapäivällä siirryimme Naruskalta Tornioon. Kuten varmaankin tiedossa on, niin Lapissa kaikkialla on täysi talvi. Lunta ja lumipintaisia ja jäisiä teitä on kaikkialla, kun lumenpaksuus on kaikkialla lähellä metriä. Tienhoidon tasostakin saa läpileikkauksen, kun muutamia satoja kilometrejä siirtyilee paikasta toiseen. On paremmin hoidettuja tiepätkiä, mutta sitten on selkeästi huonompaa hoitoa, joka tietenkin osin johtuu teiden luokituseroista.

Vain yksi asia näyttää olevan ja pysyvän. Nelivetoauton alla kun ovat Hakka R3 SUV kitkarenkaat, niin tieolosuhteista ei stressiä tarvitse repiä. Matkan taitoimme Lexuksellani, jonka alla testirenkaat ovat nyt palvelleet talven alusta sen loppupuolelle. Tämän lyhyehkön, mutta kattavan käyttöajan puitteissa on ollut yksi sellainen keli, jolloin oli lähellä nostaa kädet pystyyn, kun oli liukkaista liukkainta. Siitä olen kertonut aiemmassa kirjoituksessani, kun Naruskantiellä ei pitoa löytynyt millään renkailla.

Tornioon siirtyminen tapahtui kovassa lumipyryssä. Se oli Rovaniemeltä etelään ja Kemin-Tornion ympäristössä tehnyt tiet haastaviksi sohjon keräännyttyä teille. Onneksi taas oli niin, että kaikki tienkäyttäjät näyttivät kelin haastavuuden ymmärtävän, eikä varsinaisia pöljyyksiä nähty, vaan nopeudet hankalissa oloissa säilyivät maltillisina. Tornioon päästiin sovitulla aikataululla ja parkkeerasin autoni Tornion keskustaan kadunvarteen. Lunta tuli taivaan täydeltä ja vielä seuraavanakin aamuna riitti tavaraa taivaalta. Ja sitä oli yön aikana kertynyt kunnioitettavat 15 senttiä, kuten kuvista voi päätellä. Autoa sai aamulla laittaa ajokuntoon vartin verran...

Tornion lumityöt yön jäljiltä.

Ei käy kaupungin lumitöistä vastaavien konemiesten työoloja kateeksi. Isolla pyöräkuormaajalla kun joutuu lumia siirtelemään parkkeerattujen autojen väleistä ja jalkakäytäviltä, niin siinä saa olla pelisilmää, että saa väylät liikennöitävään kuntoon. Alkavat Lapin kaupunkipaikoista loppumaan lumen tilapäiset säilytyspaikat, kun talvi meitä vielä otteessaan pitelee...

Eikäpä tuosta Lexuksen yöparkkipaikasta olisi ihan pienemmillä kaksivetoautoilla hääppönen ilman lumilapiota ollut liikkeelle lähteä, mutta kitkoilla autoni putsauksen jälkeen lähti vähän niin kuin telekkä pöntöstä, kuten sananlasku täälläpäin toteaa. Ja ilman lapiota...

Keminmaalta nappasimme perjantaiaamuna lapsenlapsia pari kappaletta kyydille. Isomummun synttäripäivät ovat laillinen syy anoa vapaapäivä koulusta. Itse huomasin, kuten joskus ennenkin, että lapsenlapsilasti autossa pakottaa tarkkailemaan liikennettä vielä piirun verran normaalia tarkemmin. Onneksi itselläni on jo valmiiksi liikenneasenne, joka ei sisällä rälläämistä.

Olin varannut pari kolmen litran astiaa tuulilasin pesunestettä auton takakonttiin hyvälle hollille. Sitä alettiin tarvitsemaan, kun lähestyttiin Oulua ja siitä eteenpäin nelostietä kohti Jyväskylää. Täällä Lapissa ainetta kuluu talviaikaan vähänlaisesti, ehkä joskus pääväylillä. Kun ainetta on reservissä autossa mukana, niin säiliöstä loppuminen ei vaadi pysähtymistä huoltoasemalle, vaan mikä tahansa parkkipaikka käy. Suosittelen pikkuvarastoa lasinpesunestettä autoon kaikille.

Jyväskylän ympäristössä ja Petäjävedellä pääväylät olivat enimmäkseen sulana, mutta märkinä. Olipa muutama lätäkkökin sulamisvesiä sen verran, että kitkarenkaan vesistöylitysominaisuuksiakin pääsi pakosta kokeilemaan. Renkaiden vakaus tuntui säilyvän lätäkössäkin...Ja sulalla tiellä R3 renkaan äänettömyys on mukava ominaisuus.

Lauantain juhlat onnistuivat hyvin. Kuljettelin päivänsankarin Petäjäveden Lemettilän tilalle pitopalvelupaikkaan. Anoppi pihasta lähtiessämme harmitteli, ettei kukaan ollut hiekottanut pihatietä, jonka mäki oli jääkaljamalla. Hän epäili, että pääsemmeköhän mäen ylös ilman hiekkaa. No pääsimme tietenkin. Vetopitoa löytyi, vaikka hankala paikka oikeasti se onkin, kun ei mäkeen voi vauhtia ottaa, kun silloin ei näe taajamatien liikennettä talon estäessä sen näkymisen.

Sunnuntaiaamuna starttasimme aamuseitsemältä taas kohden pohjoista. Lapset oli palautettava Keminmaalle ja meillä vaimoni kanssa oli ajettava illaksi Naruskalle, kun vaimollani maanantai on työpäivä. Iltaseitsemään matkassa sai kellon käymään, mutta perille tultiin turvallisesti. Keskisen Suomen lähelle kesäkelistä märkine asfaltteineen pääsimme taas talvikelien makuun Keminmaalla Kemijoen itäpuolentiellä. Rovaniemeltä Kemijärvelle ja edelleen Sallaan oltiinkin sitten täydessä talvikelissä. Yli metrin lumethan eivät tietenkään parin päivän poissaolon aikana mihinkään häviämään ehdi.

Vikajärvi-Kemijärvi -tie 17.3.2019.

Lumipenkat olivat poissaollessamme vain kasvaneet. Kohtuullisesti olivat tiet kuitenkin täällä kotipäässä auratut, vaikka viikonloppua reissun aikana mentiinkin. Se asia pohjoisella poronhoitoalueella paksusta lumesta on hyötynä, että porot eivät suikoile tielle ihan missä kohtaa sattuu, kuten sulan maan aikoina. Pehmeä paksu lumikerros tien laidoilla ei poroja liioin houkuttele. Yhtään poroa emme tiealueella nähneet koko reissun aikana.

Meillä riittää talvea vielä pitkäksi aikaa eteenpäin täällä Lapissa. Lumi eikun lisääntyy. Omassa lumimittarissani Retkeilymajan pihapiirissä lumen paksuus tätä kirjoittaessa kevätpäivän tasauspäivänä on 104 senttiä. Lisää on vielä lähipäivien ennusteissa luvassa.

Laitan tähän loppuun vielä valokuvia eileiseltä päivältä, niin näette oman asuinpaikkamme lumitilanteesta ja tieolosuhteista häivähdyksen. Luntahan toki on eri määriä lähes koko Suomen alueella, mutta jossain päin ollaan kait jo keväisemmissä oloissa, mitä täällä Lapissa ei vielä olla. Poroja alkaa paksu lumikerros varmaankin tympiä, kun ne tällä omalla Naruskantiellämme pyrkivät tielle lepäilemään ja suorittelemaan tietenkin siirtymisensä paikasta toiseen mieluummin tiellä kuin metrin umpihangessa...

Toista metriä lunta Naruskalla 19.3.2019.
Porot rauhallisina.
Poro lepää, missä parhaaksi katsoo...

Kunhan hiemen keväisemmiksi keliolosuhteet täälläkin muuttuvat, niin teen lopullisen arvion Hakka R3 SUV kitkarenkaista. Väliaikatietona voin kertoa, että plussalla ollaan niiden käyttöajalta niin vankasti, että loppuraportti väkisinkin tulee näyttämään myös plussaa.

Varautukaahan edelleen talviolosuhteisiin, jos lähiviikkoina on Lapin kevätmatka suunnitelmissa!

comments powered by Disqus