Kirjoittaja Mikko Heimo
Uusimmat blogijulkaisut

Kiihdytyskaistat, niin vaikeaa...

Tämä aamu alkoi hammasten kiristelyllä. Mikä ihme tekee kiihdytyskaistoista niin vaikeita? Siis niistä, joilta liitytään isommalle tielle. Sain kokemuksia kahdenlaisesta törttöilystä.

Perusperiaatehan on, että kiihdytyskaistalta tuleva on väistämisvelvollinen. KYLLÄ!!! Mutta ihannetilanteessa sieltä pääsee sujuvasti muun liikenteen matkaan, jos pelisilmää löytyy kaikilta. Kuitenkin näiden kaistojen vaikutusalueella näkee kahdenlaisia kuljettajia, joilla ei ihan putkeen tämä vaativa suoritus mene.

Aamun ensimmäinen taidonnäyte oli paikallisella taksikuskilla. 2 autoa on liittymässä Lahdentielle ja ensimmäinen pääsee suhteellisen hyvin isolle tielle. Mitä tekee valtatietä ajava taksi? Kiihdyttää! Ja niin perhanasti ettei toinen auto missään nimessä pääse eteen. Kahdeksankympin rajoituksella taksin nopeus nousi reilusti yli sadan. Ja sitten edellä menevän auton puskuriin kiinni. Terve vaan...

Toisessa tapauksessa kuljettajaa selkeästi pelotti. Mateluvauhtia kiihdytyskaistalla ilman vilkkua. Tullako vai eikö tulla, siinä pulma. Ei tullut vaikka valtatiellä ajava autoilija päätti olla joustava ja hidastaa. Hidasti sitten oikein kunnolla, melkein pysähtyi. Ja niin pysähtyi koko jono takana. En yhtään ihmettele, että peräänajoja tapahtuu suhteellisen paljon.

Muistetaanpa siellä kiihdytyskaistoilla ne pari pientä asiaa. Ensinnäkin siellä on tarkoitus kiihdyttää. Se on se oikeanpuoleinen pedaali. Käyttäkää vilkkua hyvissä ajoin ja ennen kaikkea katsokaa peiliin. Päätiellä ajavan ei tarvitse pysähtyä tai varsinaisesti jarruttaa antaakseen höveliäisyyttään tietä, jalan nostaminen kaasulta riittää. Turha siitä omasta paikasta kynsin hampain kannattaa pitää kiinni, perille ehtii ihan samaan aikaan, vaikka yksi auto edessä onkin. Ja pidetään kunnon turvavälit, joihin voi helposti liittyä. Tappituntumalla ajaessa väliin ei mahdu kukaan ja tuulilasikin sotkeentuu ikävästi...

comments powered by Disqus