Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki
Uusimmat blogijulkaisut

Kevätkiireitä autoilijoilla

Kevät on tunnetusti kiireistä aikaa kaikille autoileville. Eikä ainoastaan renkaiden vaihto, vaan myös talven jälkeiset huollot, korjaukset sekä putsaukset vievät aikansa. Ja sitten on se vihoviimeinen kiusaaja, eli autokuume. Minun osallani tuo viheliäinen autokuume torjuttiin vaihtamalla auto tuoreempaan jo parisen kuukautta sitten. Edellinen autoni, Ford Mondeo, oli omasta näkökulmastani vielä tuore eli 2006 mallinen. Mutta kilometrejä sillä oli mittarissaan jo reilusti, ja tarkoitukseni on ollut vähitellen päästä jo liki uusiin autoihin. Tälläkin kertaa samalla kuuden vuoden hyppäyksellä, eli 2012 malliseen. Kun vastaan tuli sopivan hintainen kohde oikealla hinnalla, alkoivat neuvottelut välirahasta. Tiukan väännön jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen, joka tarkoitti samalla kauppoja.

Muutaman eurooppalaisen auton jälkeen on näin palattu takaisin kaukaiseen itään. Auto on siis Hyundai i40 CW 1,7 CRDi AT eli Mondeon kokoinen automaattivaihteinen dieselfarkku. Yksilön varustelu on kovin kattava, ja siinä olikin yksi iso peruste valinnalle. Lisäksi i40 on jo hyvän näköinen, eikä enää tylsä valmiiksi vanhentunut kopion oloinen. Eikä tuttavillani, joilla on tuoreita Kia-Hyundai-konsernin valmisteita, ole ollut suurempia murheitakaan. Hinnaltaan käytetty korealainen on samalla tasolla kuin kolme vuotta vanhempi Avensis. Minulla kilometrejä on auton mittariin tullut nyt seitsemisen tuhatta, joten voi jo puhua hyvin suoritetusta koeajosta.

Ajoltaan i40 on kelpoa nykytasoa, ja esimerkiksi Avensiksen käyttäminen vertailukohteena on osuvaa. Siihen verrattuna jousitus on aavistuksen napakampi, ja ohjaus täsmällisempi, vaikkei täyssähköinen tehostus parhaimman hydraulisen tasolle pääsekään. Samoin hallintalaitteiden suhteen korealainen ajatusmaailma on kovin lähellä japanilaista, ja siten tuttua sekä toimivaksi koettua minulle. Ehkä oudointa on se, että istuimien säätövarat ovat erittäin laajat, vaikka olettaisi kotimarkkinoille riittävän hieman niukemmatkin. Minulle liki kaksimetriselle ehdoton iso plussa.

Niin, ja ne kevätkiireet. Museoikäiset kaksi moottoripyörää ja kaksi harrasteautoa ovat kyllä hoitaneet sen puolen. Lisättynä vaimon auton hoivaamisella sekä pojan auton katsastamisella. Sen verran on sentään välissä ehditty, että ”Huihai” on siivottu talvisuolasta sekä puunattu kiiltäväksi. Tällä kertaa määräaikaishuollon suhteen luotettiin täysin tuttuun isoon autokorjaamoon, eikä enää tehty mitään toimenpiteitä itse. Ja jos rehellisiä ollaan, niin eipä tuon huollon toimenpidelistalla paljoa sellaista ollutkaan.

comments powered by Disqus