Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Kalliit renkaat?

Ostin viime keväänä käytettynä Ford Broncon. Sen mukana tuli tavaratilassa toiset renkaat vanteilla. Aloin kutsua niitä renkaita puolimuskeleiksi heti ne nähtyäni, koska varsinkin irrallaan ollessaan ne näyttivät tosi isoilta, mutta eivät kuitenkaan isoimmilta, mitä joidenkin maastureiden alla olen nähnyt. Renkaat ovat kokoa 31x10.50R15LT ja ne olivat uudenveroiset. Vieläkin niissä on urasyvyyttä sentin verran. Rekisteriotteesta niitä kuitenkaan ei löytynyt, eli niitä ei ilman katsastustoimenpiteitä alle saanut laittaa.

Kemijärven A-katsastuksessa katsastusmies sanoi kynsiensä olevan lyhyet, koska renkaan halkaisija kasvaa alkuperäisistä olikohan se yli 70 milliä, joten hän ei voi hyväksyä niitä, vaikka muutoin hän piti niitä sopivina ja ihan asiallisina rattaina autooni. Ystävällisesti hän opasti minua hakemaan renkaille poikkeuslupaa Liikenteen turvallisuusvirastolta, jota Trafiksi nykyään kutsutaan.

Tutkin netin kautta asiaa sen verran, että poikkeuslupahakemukset käsitellään ko. virastossa tapauskohtaisesti. Hakemuksen piti siis olla yksityiskohtaisesti perusteltu, jotta lupa voitaisiin myöntää. Ajattelin tietenkin, että kannattaahan lupa hakea, kun monen sadan €uron arvoinen rengassatsi oli omistukseen tullut, mutta sitä ei olisi voinut käyttää. Rustasin pari arkkia pitkän hakemuksen, ja eikun papru sähköpostilla Trafiin ja vastausta odottamaan.

Reilun kuukauden päästä postilaatikossa kolahti. Tuli saapumisilmoitus, että Ukka voi hakea Trafipäätöksen Sallan postista. Rahaa kehotettiin ottamaan mukaan paperin lunastamiseksi kolmesataakahdeksankymmentä €uroa. Luit ihan oikein, 380 €uroa. Ja hakemaan lähtiessä ei ollut tietoa, onko päätös hyväksytty vai bumerangi. Hylkylappu ja hyväksytty lappu kun ovat samanhintaisia. No, onneksi sentään hakemus oli hyväksytty.

Ja eikun lukemaan, mitä paperiin kirjoitettu oli. Oli sitä kirjoitettu puolitoista arkkia, eli noin parisataa €uroa sivu. Lisäkuluja löytyi tekstistä. Broncoon määrättiin asennettavaksi ohjausiskunvaimennin, jos sitä ei valmiiksi siinä ole. Eikä ollut. Muut ehdot olivat helpommat ja halvemmat hoitaa. Viimeinen ehto kuitenkin potkaisi yhden jakkaran Ukan jalkojen alta vielä nurin, koska päätöksessä sanottiin, että poikkeuslupa on voimassa vain siihen asti, kun Bronco on omistamani Naruskan Retkeilymaja -nimisen yrityksen omistuksessa. Lupa ei seuraa autoa seuraavalle omistajalle, vaan lupa seuraa hakijaa. Hohhoijjaa tätä touhua.

Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Turha tässä oli alkaa rypistelemään, koska housussa jo oli. Asennutin ohjausiskarin, jota tietenkin odoteltiin Amerikasta tilattuna kolmisen viikkoa. Asennuksineen sille tuli rapia 250 €uroa hintaa.

Onneksi lopullinen katsastus ei aiheuttanut enää lisäkuluja katsastusmaksua lukuun ottamatta. Katsastusmies ei ymmärtänyt omistajuussitovuutta, mutta sanoi joutuvansa sen tietenkin rekisteriotteeseen merkkaamaan, kun niin oli Trafissa määrätty. Ohjausiskunvaimenninta katsastuksessa kommentoitiin sen verran, että käytännössä ohjaustehostin hoitaa saman asian. Laitettava iskunvaimennin oli, kun määrätty oli. Leimat saatiin paperiin.

Rengassarjalle tuli hintaa kaikkiaan lähes 800 €uroa. Koko summa tuntuu maksajan näkövinkkelistä ajatellen turhimmasta turhimmalta. Näin Suomi ainakin joissain asioissa saadaan pysymään kalliiden valtakuntien keulapäässä. Selonottovelvollinen tässä Ukan tapauksessakin löytyy peilistä. Olisihan se luvan hinta Trafin sivuilta kaivamalla löytynyt, kun olisi tullut mieleen käydä etsimässä etukäteen. Vaan kun ei tullut. Rutiinipäätöksenä hinnaltaan ja muutenkin tämmöistä lupaa keskivertokansalainen mitä ilmeisimmin pitää. Kukaan ei niistä ihmisistä ole asiaa suoraan tiennyt, kun olen jälkeenpäin kysynyt. Ja hinta-arvaukset ovat kaikki menneet reippaasti alakanttiin.

Positiivista asiassa on se, että kalliit puolimuskelirenkaat ovat täyttäneet paikkansa autossani niin, että kaikki kivikot ja kannokot Venäjän erämaiden tiettömät tiet mukaan lukien on näillä renkailla kierretty, eikä miinusmerkkistä sanomista niiden toimivuudesta ole.

Kuvista kukin päätelköön, ovatko ne niin erikoiset, että kannatti maksaa. Maavaran lisäyksen näkee kuvista, kun normaalikoinen rengas on vaihdon yhteydessä vielä paikallaan ja poikkeusluparatas asennettuna.


Onneksi Ukalle jäi vielä kolikkoja tämän operaation jälkeen taskunpohjalle sen verran, että nyt talven alkaessa heittelen lanttia siitä, jätänkö puolimuskelit alle talveksi, vai vaihdetaanko alle nastoitetut talvirenkaat. Puolimuskeleillakin varmaankin pärjäilee, kun neliveto päällä rauhallisesti ajelee. Ne ovat nastattomat M+S merkinnällä, joskaan eivät kitkat. Puolen metrin lumessa niitä ei vielä ole päästy kokeilemaan...

Naruskan Ukka päättää tällä kertaa tähän.

comments powered by Disqus