Kirjoittaja Julius Sutinen
Renkaat: Nokian Hakkapeliitta R2
Uusimmat blogijulkaisut

Jälki lumessa

Vihdoin myös tänne etelään saatiin talvinen ajokeli. Se tuli jälleen kerran yllätyksenä ja kertarysäyksenä. Sen piti tulla perjantaina paluuliikenteen aikana, mutta perjantaina olikin +5 astetta ja vesisadetta, kun töistä kotiin ajoin.

Lauantaina, kun lähdimme rautakauppaan, kodinkonekauppaan ja ruokakauppaan, alkoi lumisade ja pakkastakin oli ollut jo aamusta lähtien.

Liukkautta ei aluksi huomannut, ajoin normaaliin rauhalliseen tapaan tutut mutkat ongelmitta. Liukkauden huomasi, kun nousi autosta kaupan parkkipaikalla ja kuuli miten lähes jokainen auto liittyi parkkipaikalta isolle tielle nastoja ruopien. Pito ei riittänyt normaaliin luistamattomaan lähtöön. Kaikki varmasti tietävät sen raapimisäänen, joka kuuluu kun liukkaalla asvaltilla yrittää kiihdyttää, mutta renkaat lyövät tyhjää.

Kun olimme lauantain ostoskierroksen tehneet, oli iso tie tämän näköinen:

Ajokaistat olivat lumesta puhtaat, mutta asvaltti oli hivenen pakkaskuuran liukastama. Pienemmille kokoojakaduille siirryttäessä lumi peitti jo koko ajoradan, kuten tästä näkee:

Tiet ja kadut olivat osittain aika liukkaita, etenkin risteysten kohdilla, joissa liikenne ja bussit erityisesti olivat ”sulattaneet” lumen tiiviiksi pinnaksi. Näitäkään kohtia ei erityisesti liukkaaksi muuten huomannut, muuta kuin jälleen siitä kiihdytyksen aikana kuuluvasta nastojen raapimisäänestä. Siis muiden autojen nastojen äänistä. Omassa autossa olevat kitkarenkaat, R2:t, tuntuivat pitävän kiihdytyksissä ja jarrutuksissa erittäin hyvin. Normaalisti ajamalla ei luistonesto vilkkunut, osasyynä tietenkin nelivetoisuus.

Kun kaasupolkimella käski kaikki 400 Nm vääntöä töihin, saatiin renkaatkin luistoon. Liian suuri voima johti pidon menetykseen, eli nelipyöräluistoon, joka oli kuitenkin rauhallinen ja ohjattavissa.

Kotiin päästyäni en ollut kokenut keliä erityisen huonoksi tai liukkaaksi, mutta uutisointi kertoi toista: Ensilumi aiheutti runsaasti peltikolareita.Nyt pakkasta on kestänyt kohta viikon, aamuisin taulussa on -15 astetta ja tiet ovat pakkashuurun liukastamat. Renkaat tuntuvat kesärengasmaisemmilta suuntavakavuuden suhteen, eli pakkanen on lisännyt tuntumaa ja jäykkyyttä. Pidon suhteen tuntuvat renkaat vähintään yhtä hyviltä kuin aiemmat nastalliset Hakkapeliitta 7:t. Etenkin jarrutus- ja vetopito ovat loistavat. Tavanomaisessa talviajossa (kuten esimerkiksi avovaimoni tapaa ajaa), ei renkaita saa luistoon missään tilanteessa. Tahallaan pidon äärirajoilla ajettaessa, testimielessä, renkaiden sivuttaispito tuntuu hyvin nastarengasmaiselta ainakin näissä keleissä. Luisto alkaa rauhallisesti ja on ohjailtavissa. Vasta selvä ylilyönti pidon loppumisen jälkeen saa vauhdikkaamman luiston aikaiseksi, johon joutuu jo ratilla tekemään vastaohjausta, vaikka myös ajonvakautus puuttuu peliin.

Täytyy myöntää, että on se vain mukavaa lähteä liikennevaloista liikkeelle siten, että auto lähtee äänettömästi ja eleettömästi kiihtymään, kun samalla viereisellä kaistalla alkaa kuulua ”raapimisääniä” yhä kauempaa takaa mitä pidemmälle itse ehtii.

Tämän kuvan nimi voisi olla Talven ensipito:

 

comments powered by Disqus