Kirjoittaja Jussi Ovaskainen
Uusimmat blogijulkaisut Rengasturvallisuus 30 vuotta sitten

Itsepalvelua

Kiersin lasteni kanssa Suomea sukuloinnin ja huvipuistoilun merkeissä reilun viikon.
Reissaaminen sinällään sujui mainiosti ja lapset (4 ja 6v) saivat itse suunnitella reittiä, jota sovellettiin sääennusteiden perusteella. Karttakirja takapenkillä, josta he seurasivat päivätaipaleiden (max 300 km) kulkua. Lisäksi taukoja pidettiin aina sitä toivottaessa.

Se, mikä jäi korpeamaan reissusta on lapsille suunnattu ruokatarjonta. Moni ravintola tarjoaa lapsille ranskanperunoita nakeilla tai ranskalaisilla. Se, että tarjotaan ruokaa lapsille oikeuttaa laittamaan lämpölaatikkoon kaikki em. ainekset pitkäksi ajaksi ja unohtamaan vihannekset, niin tuoreina tai kypsennettyinä?

Alan jo epäillä, että kyseessä on jonkinlainen salaliitto, jotta lapset eivät ymmärtäisi hyvän ruuan päälle jatkossakaan. Aikuisille tarjonta oli vielä siedettävää, joskaan ruuan laadusta en lähtisi ylistämään yhtään tienvarsiketjun seisovaa pöytää. Nälkä niistä toki lähtee.
Surkuhupaisinta oli, kun yritin ostaa lapsilleni aikuisten lounasta, jotta he saisivat salaattia, perunamuusia ja kokolihakastiketta, työntekijä ei osannut antaa sille hintaa. Ehdotin, että maksaisin täyden hinnan, joka kelpasi vasta pienen änkytyksen jälkeen.
On syytä mainita, etten edusta mitään kulinaristikerhoa, enkä muutoinkaan harrasta ruuan laittoa perheen ruokitsemista enempää.

Toinen mikä korpesi, oli monen paikan epäsiisteys. Se, että asiakkaat ovat koulutettu keräämään astiansa tarjottimelle ja viemään ne keräilyvaunuihin tauon päätteeksi. Vaikka me suomalaiset olemme tunnollista kanssa ja aika kuuliaisesti viemme tarjottimet niille kuuluville paikoille. Se ei kuitenkaan riitä, sillä pöydälle jää, varsinkin lasten kanssa, murusia tai roiskeita. Ehkä itsepalvelun seuraava aste on erikseen ostettava kertakäyttöinen pyyhinliina, jolla voi pyyhkäistä pöydän puhtaaksi ennen ateriointia?

Tämän jälkeen siirryttäneen siihen, että asiakas itse tiskaa astiansa ja siitä seuraava versio lienee se, kun asiakas käy itse keittiössä valmistamassa oman ruokansa.
Tätä kauhuskenaariota ajatellessani aloitan yhden miehen boikotin, jossa käyn vain niissä taukopaikoissa, joissa tiedän lapsia arvostettavan muutoinkin kuin aterialahjuksella sekä yleisestä siisteydestä pidettävän huolta.

Tästä päästäänkin lapsuuteni reissutaukoihin, jotka useimmiten pidettiin järven rannoilla sijainneilla levähdyspaikoilla. Nyt tieverkoston kehittymisen myötä pääteiltä on liki turha hakea tunnelmallisia levähdyspaikkoja, ruokailupaikkoineen. Niissä törkyläjissä, joiden syypäät eivät ole ketjuravintolat, ei tee mieli pysähtyä edes hetkeksi.
Onneksi tunnelmallisia taukopaikkoja vielä löytyi, kun malttoi ajella vanhoja pääteitä. Omat eväät luonnossa ja tauon jatkeeksi hippaleikit ja luonnon yleinen ihmettely sai kaikki matkaajat hyvälle tuulelle ja edessä olevat kilometrit sujuivat hymyssä suin, toisin kuin sottaisessa ketjuravintolassa syödyn hautuneen aterian jälkeen.

comments powered by Disqus