Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Hiekkaa ja hiekkaa.

Hiekkatien ilot ja surut tulivat taas tänään selvästi näkyviin, kun  ajelin työmatkaani. Kaisan kaljamathan ne tietenkin muistuttivat koko komeudessan. Hiekoitusautokin oli kulkenut, mutta hiekanjyvä etsi kaveriaan liukkaan jään päällä. Eihän hiekka voi pysyä peilijään päällä. Aikomuksenani oli nousta autosta kuvaamaan tienpintaa, mutta haaveeksi se jäi, kun avasin auton oven. Lasinkirkkaasta jäästä sai ihailla itseään, kun aukaisi auton oven. Eipä tehnyt mieli jalkaansa siihen laskea, kun muistissa on vuosi sitten murtunut nilkka.

Matkani sujui hienosti, vaikka vauhti ei päätäni huimannut. Talvirengasvalintamme on näihin olosuhteisiin onnistunut erinomaisesti. Eipä niitä toista sarjaa muuten peräkkäin olisi ostettukaan. Työpaikan pihassa vilkaisin tyytyväisenä renkaitani ja OHO...

Hiekkaahan siellä oli, mutta ei ulkopuolella vaan sisäpuolella. Blondina voisin ajatella, että hiekka se on joka pitää ja hiekkaa pitää kuljettaa mukana. Renkaissahan se kulkee hyvin lähellä, jos sattuisi vaikka tarvitsemaan. Ei muuta kuin vähän hiusharjalla rapsuttelee renkaan eteen, jos ei pääse liikkeelle. Naisen logiikalla, kätevää eikö?

Turvallisia ajokelejä kaikille.

Naruskan Mummu

 

comments powered by Disqus