Kirjoittaja Julius Sutinen
Renkaat: Nokian Hakkapeliitta R2
Uusimmat blogijulkaisut

Helsinki-Kuusamo-Helsinki

 

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani varoitin, seuraa nyt hieman tarkempi kuvaus matkastamme. Lomaviikkomme olimme sopineet käyttävämme lumisissa maisemissa jo aiemmin. Kuusamo oli tähän tarkoitukseen loistava vaihtoehto, koska sinne pääsi kohtuullisen mukavasti Helsingistä. Menomatka oli yhden pysähdyksen taktiikalla, eli yövyimme Kuopiossa. Paluumatkan ajoimme kerralla Kuusamosta Helsinkiin. Toki pysähtelimme kahville ja muille tauoille noin kahden tunnin välein.

Menomatkalla keli oli Kuopioon ajettaessa ja Kuopiosta Kuusamoon ajettaessa täysin kesäkeliä. Noin viitisen astetta plussaa ja asfaltti täysin kuiva. Kun tällaista kuivaa tietä jurnuttelimme menemään sen lähes 1000 km, ajattelin että onpa mukavaa kun on kitkarenkaat alla. Meluttomuus ja mukavuus oli niin hyvällä tasolla kuin vain voi olla. Puhuminen ja musiikin kuuntelu autossa sujui ongelmitta. Ja kun pysähtelimme tauoille, eivät korvat ”soineet” ja olo oli muutenkin todella virkeä.

Ainoa miinus menomatkalla oli todella kova tuuli, uutisissakin varoiteltiin myrskytuulenpuuskista. Korkea auto ja hieman huojuvat kitkarenkaat eivät olleet ehkä se suuntavakavin vaihtoehto, mutta kuten sitä sanotaan: ”you win some, you lose some”. Eli mukavuus, meluttomuus ja todella hyvä pito eivät tule täysin ilman kompromisseja. Menomatkalla oikeasti paras rengastus olisi ollut kesärenkaat.

Menomatkan kulutuslukema ajotietokoneesta luettuna oli 4,8 litraa / 100 km. Keskinopeus 85 km/h. Mielestäni kohtalainen lukema yli 2000 kg vaunullemme, jossa on kuitenkin paljon otsapinta-alaa ilmaa vastustamassa sekä neliveto. Ensimmäisen matkatankillisen mitattu kulutuslukema, joka sisälsi myös ”kaupunkiajoa” Kuusamossa, oli hieman yli 5 litraa sataselle, aika pieni lukema sekin.

Etukäteen hieman jännitti yksi matkapäivämme Kuusamossa, kun olimme suunnitelleet käyvämme Kiutakönkäällä ja Jyrävällä. Näitä lähimmät parkkipaikat olivat Oulangan kansallispuistossa, syvällä metsän siimeksessä pienten sorateiden päässä. Lunta oli maassa vielä lähes metri, mutta päivisin oli plussaa ja yöllä pakkasta. Tienpinnassa tamppaantunut lumi siis suli päivällä ja jäätyi yöllä, mikä teki tienpinnan todella liukkaaksi. Kun tiet vitostien jälkeen pienenivät ja pienenivät ja korkeuserot alkoivat voimistua, huomasin ilokseni renkaiden pitävän vallan mainiosti. Jäisellä tienpinnalla ajettaessa en huomannut tavanomaista enempää luistoa ja edelleen luiston rajamailla renkaiden pito sortui hitaasti, kovin nastarengasmaisesti. Olin hyvin tyytyväinen. Alla muutama kuva tienpinnoista, joilla tuli ajeltua.

 

 

 

Kun palasimme Oulangan kansallispuistosta Kuusamoon, lämmin ilma ja auringonsäteet olivat sulattaneet jääpinnan mössöksi, joka oli tavallaan loskaa, mutta tavallaan hieman kiinteämpää. Tällaisellakin tienpinnalla renkaat toimivat täydellisesti. Normaalisti loskassa ajellessa auto hieman ”hakee” ja on vikurampi ajettava. Nyt sellaista en huomannut, auto meni kuin juna ja ajoin luottavaisesti reipasta marssivauhtia, kun loskaliirrosta ei ollut vaaraa. Yllätyksekseni sainkin kiinni paikallisen pikkuauton, joka ajoi selvästi hitaampaa ja selvästi vikuroiden. Auto haki ja liiti loskan päällä. Kun vitostielle päästyämme ohitin tämän pikkuauton, oli äänimaailmasta todistettavissa, että nastathan siellä alla ropisivat. Todistetusti siis ainakaan Hakkapeliitta R2 ei ollut alla. Sanottakoon, että varmasti nelivedollakin oli oma osuutensa vakaaseen käytökseen loskamurtoisella tienpinnalla.

 

Takaisin tullessamme ajoimme tosiaan kerralla koko matkan. Kun lähdimme aamulla Kuusamosta, olivat tienpinnat kuivat, mutta pakkasta oli lähes kymmenen astetta. Hyvin pian alkoi lumisade, joka oli hetkittäin erittäin sankka. Samalla lämpötila nousi lähemmäksi nollaa. Lumisateen jälkeen alkoi sataa alijäähtynyttä vettä, mikä oli ensimmäinen kokemukseni tästä luonnonilmiöstä tänä talvena. Sade ei onneksi kauaa kestänyt ja niin ilma alkoi kilometri kilometriltä kirkastua. Kuopion kohdilla olikin jo täysin kirkas taivas ja aivan loistava ajokeli, koska tienpinnat olivat täysin kuivat.

 

 

 

Tauolla (ja matkalla, kiitos hienojen mobiililaitteiden), tuli luettua uutisia ja uutisten mukaan etelässä oli kuitenkin erittäin huono ajokeli ja onnettomuuksiakin oli sattunut. Päivän edetessä kohti iltaa jatkoimme kohti pääkaupunkia. Heinolan tienoilla alkoi räntä- ja vesisade ja pimeyskin ehti laskeutua. Nyt ajokeli ei ollutkaan enää niin loistava. Tie oli suolattu, joten talvikelistä huolimatta tienpinta oli vain märkä. Pysähtyessämme Lahdessa viimeiselle kahville ennen kotia, oli auton kylki aika hauskan näköinen: suolamössö oli roiskunut kylmälle pellille ja jäätynyt siihen pisaroiksi. Auton kylki näytti hieman golf-pallon pinnalta. Lentoliikenne termejä käyttäen: automme olisi kaivannut de-icingia.

Kun vihdoin pääsimme (11 tunnin matkanteon jälkeen) kotiin, näytti auton keskikulutusmittari lukemaa 4,7 litraa / 100 km. Alamäkeen kulutus oli siis hieman pienempi…

Paluumatkalla, vaikka kelit vaihtelivat, oli taas kerran erittäin mukava ja turvallinen tehdä matkaa. Pelkoa pidon riittävyydestä tai muuta renkaista johtuvaa viiksen väpätystä ei tullut havaittua. Voin sanoa, että erityisesti tämän reissun jälkeen, kun on tullut ajettua täysin peilijäisillä metsäteilläkin, ei paluuta nastarenkaisiin taida olla.

Vielä talvirenkaat rullaavat auton alla jonkun aikaa. Renkaiden vaihtoon ei ole kiire, kun kitkarenkailla on jopa mukavampi ajella kuin kesärenkailla. Lisäksi yöpakkaset ja lämpötilat muutenkin vielä puoltavat talvirenkaita: olen jostain lukenut, että kesärengas ei vielä anna yhtä hyvää pitoa esimerkiksi märällä asvaltilla kuin talvirengas, jos lämpötila on alle +7 astetta.

comments powered by Disqus