Kirjoittaja Jasu Voipio
Uusimmat blogijulkaisut

Hämmentävää

Ei pahemmin säväytä kun katselee talvirenkaita kuraisilla peltivanteilla, ei säväytä sen enempää liikenteessä eikä pikkaisen hankalammassakaan paikassa. Se ettei rengas säväytä millään tavalla on todellista parhautta. Ensimmäiset tuhannet kilometrit on rullattuna ja seiskat ovat olleet hajuttomat, mauttomat ja kertakaikkisen eleettömät alla, ajaminen on helppoa kun tietää, että homma on hallussa. Hämmentävää tässä on se, että parhaus on sitä, että jokin toimii juuri niin kuin sen pitää ilman,sen kummempia kommervennkejä.

Karummilla keleillä ajellessa on osunut vastaan täpäriäkin tilanteita. Niistä viimeisin sattui aivan hiljan kun ajelin maantiellä, jossa on risteys keskellä suoraa ilman mitään näköesteitä ja kuuden kympin rajoitus. Kolmion takaa risteävältä tieltä eteeni ajoi pieni punainen auto kuin hidastetussa elokuvassa. Keli oli normaali talvikeli, lunta tuiskutti jäisen tienpinnan päälle. TIlanteesta teki täpärän se, että hidas vauhti antoi mielikuvan aikeista pysähtyä enkä millään tavalla varautunut siihen, että se tuleekin eteeni. Vastaan tuli maitoauto, tilaa ei ollut väistää, oli vain hidastettava. Tilanteen pelasti se, etten ulosmitannut turvallisuusmarginaalia ajamalla ylinopeutta ja sain hidastettua riittävästi. Pienikin ylinopeus tai puute jarruissa, alustassa tai renkaissa olisi johtanut törmäykseen. Mielessä soi Jussi Köykän sanat työtehoseuran kursseilla parikymmentä vuotta sitten: "mitään tuskia tuntematta....". Ääni oli kuin Esko Riihelällä ja se tulee mieleeni aina kun jokin hiukankin täpärä tilanne on ohi. Kiitos vaan Jussille, eivät ole ihan kaikki opit unohtuneet.

Tuo pieni punainen auto jatkoi matkaa edelläni reilua kolmea kymppiä keskiviivan päällä ajaen. Vähäinen vauhti oli keino selvitä kelistä, mutta ei se kauas kanna jos ajoa joutuu jännittämään niin, ettei niskat taivu. Jos tilanne olisi ollut päinvastainen ja maitoauto olisi ollut tilallani, niin omaisille olisi kerrottu tämän menehtyneen mitään tuskia tuntematta. Tänään on se päivä kun koululaiset palaavat koulutielle joululoman jälkeen. Otetaan huomioon myös se, että seassa liikkuu ihmisiä, jotka eivät ole samalla viivalla.

Vuosi vaihtui oikein miellyttävässä hengessä ystävien parissa. Ainoa särö tunnelmaan tuli kun jouduin viemään puhelimeni huoltoon ennen joulua ja uudenvuoden aattona sitä menin hakemaan. Vika oli latausliittimessä, se ei vaan eräänä ltana mennyt paikalleen. Ei luulisi olevan kovin iso juttu ja oletin, että se vaihdetaan nopeasti ja takuuna. Ehei, ei todellakaan. Nyt muutaman kuukauden ikäinen Lumia on käyttökelvoton ja täynnä tallentamattomia kuvia. Olen ajatellut kiukutella valmistajaa kohtaan vaikka kuluttajaviranomaisia myöten, on nimittäin oikein kummallista, että jos puhelimen latausliitäntä ei kestä normaalia käyttöä kuin muutaman kuukauden, että vedoten rajoitettuun takuuseen ei valmistaja ota vastuuta viallisesta tuotteestaan. Kuvitelkaapa tilannetta, jossa autonvalmistaja rajoittaa ajaessa ilmenneet viat takuun ulkopuolelle!

comments powered by Disqus