Hakkapeliitta R3 tositestinsä alkumetreillä.

Viettäessämme syyslomaviikkoa Roomassa emännän kanssa, niin Lapin Kumi Rovaniemellä asensi tuliterille aluvanteille tuliterät Hakkapeliitta R3 SUV renkaat. Kalle -poikamme ajeli Lexuksellani muutaman päivän Rovaniemellä. Liukkaita kelejä ei vielä kohdalle tullut, mutta ajotuntumaa poikakin oli arvioinut auton päästyä eroon halpakitkoista. Roomaan tuli whatsapp-viesti, jossa luki lyhyesti vain, että äänettömät renkaat ja hyvät ajaa.

Lauantaiehtoolla viimeviikolla lensimme Helsingistä Rovaniemelle. Siellä oli illan pimeyden lisäksi hernerokkasumu, jonka vuoksi konen kapteeni laitatti kaikkien matkustajien tietokonehärpäkkeet kokonaan sulkuun laskeutumisen ajaksi. Maanäkyvyys oli tosiaankin nollaluokkaa, eikä laskeutuminen ollut pehmein mahdollinen, mutta ilmeisen turvallisesti alas tultiin kuitenkin.

Rovaniemeläinen sumu lentoasemalla 20.10.2018.

Ja sumuun piti meidänkin lähteä lentoasemalta vielä taivaltamaan viimeiset parisataa kilometriä Lexuksellani, jonka poika oli tuonut meitä odottamaan lentoaseman parkkipaikalle. Siitäpä se laukkujen löytymisen ja autoon pakkaamisen jälkeen sumusukellus maantiellä alkoi.

Ehdin juuri esittämään ensimmäisiä arvioitani uusista renkaista vieruskaverilleni vaimolle, kun yhtäkkiä kymmenkunta poroa tuli kuin taivaasta tipahtamalla Vikajärventien täydeltä. Sumu oli todella niin rankka, että meinasi äkki iskeä. Liinat joutui vetämään kiinni raskaammalla jarrujalalla, jolla estyi porokolari. Jarrutustilanteesta ei muuta mieleen päällimmäiseksi jäänyt kuin se, että hyvin pysähtyi auto vetelemättä mihinkään. Enpäs osaa arvioida, miten olisi jäisellä tiellä mahtanut käydä, mutta sula tie helpotti tapahtumaa onneksemme. Oli jo kotisaunan lauteet sen verran mielessä, että poronruppien kanssa temuamista ei tilanteessa tietenkään kaivannutkaan.

Onneksi sumut hälvenivät viimeiselle sadalle kilometrille Kemijärven ja Sallan kirkonkylän välillä ennen Joutsijärveä. Asfalttitietä piisaa Sallan jälkeen vielä Kotalankylään, mistä alkaa se meidän päivittäisen ajelun soratieosuus, eli Naruskantie. Ja sepä ei ollutkaan helpoimmassa kunnossaan, vaan tien pinta oli muutaman sentin syvyydeltä liukkaalla lillingillä. Sen alla todennäköisesti oli jäässä olevaa tien alempaa runkorakennetta. Heti tuli tuntuma, että sallittua kahdeksaakymppiä ei tällä tiellä kärsi käytellä.

Enpäs osaa Rkolmosten käyttäytymisestä saviliukkaalla sorapätkällä miinusmerkkistä sanoa. Ihan helppoa oli sovittaa vauhti oikeaksi, eikä vaaratilanteita päässyt syntymään.

Nyt odotellaan näilä kulmilla, että kunnon talvi toistamiseen tälle syksyä näyttäisi merkit itsestään. Mielenkiintoisia aikoja elellään, kun aiempaa kokemusta ei tällaisista kitkoista ole talviolosuhteissa itsellä yhtään. Lähiaikoina talvea on kuitenkin tiedossa, koska harvoi käännellää kalenteria marraskuulle lumettomassa Lapissa. Tulkoon, kun tulee, pärjäämme kyllä.

Rapa roiskuu nyt sorateillä Naruskalla niin, ettei autoa pesulaan kannata viedä.
Hakka R3 SUV.

Maltan lunta odottaa, kun se ei näillä perillä niin kovin harvinaista ole. Raportteja tulee talven aikana eri talviolosuhteista nyt, kun uutukaiset testissä ovat. Laitelkaahan etelämpänäkin talvirattaat autoihinne. Talvelle nimittäin kohta tuntuu...

comments powered by Disqus