Kirjoittaja Jukka Leikas
Uusimmat blogijulkaisut

Hakkapeliitta R3 SUV-renkaat alle, ulkona +9 lämmintä

Uutta oppimaan oli tämän päivän teema.

Autoni ilmoitti viikko sitten ”HUOLLON AIKA”. Kilometrejä oli tullut 15 000 edellisen huollon jälkeen, mutta syy viestiin olikin tasan vuosi edellisestä huollosta. Auto ilmoitti minulle käytännössä: ”Tervetuloa tälle vuosituhannelle”. Ei edellinen Volvo 850-versioni mitään viestitellyt, sytytti vain merkkilampun!

Huoltoon varasin Essential – vanhojen Volvojen huollon + jakopään hihnapaketin vaihdon. Olin ajatellut vieväni auton huoltoon ja lähteväni välillä pois, mutta en malttanut. Jäin kauempaa sivusta (hiljaa) seuraamaan vakiomekaanikkoni toimintaa ja oppimaan minulle uutta autoani. Mekaanisten osien ja öljyn vaihdossa ei ollut ihmeellistä, asiat olivat vain erilailla kuin edellisessä autossa. Öljynsuodattimesta oli jäänyt pois kertakäyttöinen metallikuori, kun järjestelmässä oli vaihdettu patruunaan. Ympäristöystävällisyyttä siis. Vesipumppu oli jossain huollossa vaihdettu tarvikepumppuun ja nyt se vaihdettiin OEM-tuotteeseen oikeine tiivisteineen. Suurin työ oli käytetyn tiivisteliiman poistaminen – liimaa ei olisi pitänyt käyttää lainkaan. Tulipahan vaihdettua vanhat pakkasnesteet samalla.

Sitten alkoi minulle uuden oppiminen. Bensatankin lippa ei mennyt lukkoon ja etukäteen mietin, miten se tutkittaisiin. Omamekaanikkoni istui työpöytänsä tietokoneen ääreen ja parin klikkauksen jälkeen auton perästä kuului ’kloks’. Siis hän istui kuin paperikoneen tai automaatiojärjestelmän ohjaamossa ja klikkasi sähkölaitetta kuvassa on/off periaatteella. Langattomasti. Lukitussalpa liikkui lukkoon/ auki klikkausten mukaan – näin sen toimilaitteen toimivuus oli varmistettu. Ei tarvinnut kuin vaihtaa luukun saranan jousimoduuli ja luukku toimii taas. Samanlaista testaamista seurasin muutaman muunkin kohteen osalta – nyt tajuan periaatteen, eikä systeemi ole vielä tietoteknisesti ’liian pitkälle’ viety. 2006 vuosimallin autossa mekaniikka on kuitenkin vallitsevaa ja elektroniikka on otettu avuksi valvontaan, diagnostiikkaan ja vianetsintään helpolla tavalla. Silti tätä autoa ei voi hakkeroida ja ottaa netin kautta haltuun. Uusissa autoissa sekin tulee vielä vastaan ja hyvin pian, ennustan.

Kyselin valoista ja polttimoiden vaihdosta, miten se onnistuu. Tässä vuosimallissa puskuri pitää irroittaa kokonaan  ja  ottaa umpiot ulos, jotta pääsee vaihtamaan polttimot. Paria vuotta uudemmassa mallissa upiot ovat kahden leveän sokkakiilan varassa ja vain ne ulos vetämällä umpiot voi myös vetää eteen ja irroittaa sähköliitimestä. Harmi että autossa on välivaiheen ratkaisu. Tietysti jos on yhdistelmänä ns. kätilön kädet ja täysin ylitaipuvat sorminivelet pikkuruisissa kätösissä, niin osan polttimoita VOI vaihtaa paikoillaan. JOS onnistuu.

Ohimennen sain kuulla myös, että autoa ei saa viedä normaaliin jarrudynamometriin – täytyy olla nelivetodynamometri, jollainen Volvolla on huollon käytössä.

Huoltoon mennessäni otin talvirenkaat takakonttiin. ’Renkaanvaihto huollon yhteydessä veloituksetta’ –kampanja puri minuun. Opinpahan siinäkin eron entisen ja nykyisen vanteen kohdistustapin sijainnista. Nykyinen on huimasti helpompi.

Tämä huolto oli todella hyödyllistä autoon perehdyttämistä. Muutamien kuukausien käytön jälkeen kysymyksiäkin oli syntynyt ja sain niihin vastaukset. Jos vain mekaanikko hyväksyy lähimailla ollen huollon seuraamisen, niin suosittelen hyvänä oman auton 'etäopiskeluna'. Mekaanikolle pitää antaa työrauha. Toisaalta hyvillä mekaanikoilla on usein 'action learning'-oppilaita ohjattavina, esimerkiksi ammattikoulun loppuvaiheissa olevia opiskelijoita perehtymässä oikeisiin huoltotöihin kokeneen ohjaajan pehmeässä ohjauksessa. He osaavat olla kärsivällisiä asiallisesti uteliaiden auton omistajien kanssa, joilla on perusnäkemys autostaan. Pitkällä aikaa muutama tynti yhteistä aikaa nopeuttaa keskinäistä asiointia huomattavasti.

Seuraavana oli vuorossa katsastukseen ajaminen. Vein kesärenkaat kotiin ja pienen tauon jälkeen jatkoin Kaarinan A-katsastusasemalle. Sekin minulle vakiopaikka – edellisen autoni takasivulasissa oli kymmenen tarraa sieltä. Pääsin lyhyellä odotuksella katsastukseen. Kysyin nelivetoauton jarrudynamometristä ja sain selvityksen, että niitä ei kalliin hinnan takia juurikaan ole katsastusasemilla. Jarrut kokeillaan perinteisesti ja katsotaan mukanani tuomasta raportista, kuten myös moottoriin liittyvät arvot. Katsastajani noteerasi uudet R3-renkaani ja kitkoista kehittyi pitempikin keskustelu. Hänellä on ollut käytössä R2-sarjan renkaat ja hän sanoi miettivänsä vaihtaisiko uusiin vai ajaisiko vielä yhden talven niillä. Sain hyvinkin positiivista palautetta R-kakkosista. Kerroin blogistamme ja mainitsin erityisesti Ukan viimeiset blogit lukemisen arvoisina, koska niissä verrattiin Nokialaisia nasta- ja kitkarenkaita samoissa hankalissa olosuhteissa. Lupasi lukea :)

Auto on huollettu ja valmis reiluksi vuodeksi taas ajoon. Renkaiden puolesta yöpakkasia saa tulla uudestaan ja vaikka luntakin. Hiljaa suhisivat R3 SUV:t alla ensimmäiset kilometrit.

comments powered by Disqus