Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Hakkakasit kahden talven jälkeen uudenveroiset.

Meidän perheen emäntä ei taida Subaru Foresterillaan saada noita talvirenkaita loppumaan ennen eläkepäiviään. Kaksi talvea on takana ja kaksi vielä edessä, mutta kahden ajetun talven jälkeen käytännössä kaikki millit ovat Hakkakasien kulutuspinnasta jäljellä. Eikäpä nastojenkaan kulumisesta voi puhua, vaan nekin ovat tikkikunnossa.

Lapissa kun asutaan, niin meillä on tietenkin etuna se paljon puhuttu talvi, joka täällä vielä on tiestön ja muidenkin osalta ihan sitä ittiään oikeaa talvea läpi koko lumiajan. Mennyt talvi oli syksynkin ajan lähempänä niitä entiaikojen talvia, jotka alkavat laakista sitten, kun alkavat. Nastoja ei kelien humpaamisen takia tarvitse juurikaan sulilla teillä hakkauttaa, eikä kulutuspintakaan alene talvisella maantiellä, kuten sulalla.

Kevättalvikin napsahti täällä lumisen talven jälkeen kesärengaskeliksi tosi nopealla aikataululla, joka vuorostaan ei täällä ole jokakeväinen ilmiö. Viikonpäivät sitten sääennusteet lupailivat niin kesäisiä kelejä, että renkaanvaihto Subaruun oli helppo ajoittaa. Meillähän on perheessä se etu, että kahden auton taloudessa voidaan sesongin renkaita pidellä alla hiukkasen pidempään toisessa autossa ikään kuin reservissä. Niin nytkin, kun oman Lexukseni alla ovat kitkarenkaat, joita vielä ei ole päätetty vaihdettavaksi. Välissä on kesärenkaista päättäminenkin Lexukseen, mutta sitä asiaa katsellaan lähiaikoina.

Kotirenkaanvaihto sujui ongelmitta. Ikää kun tulee lisää, niin entistä enemmän osaan arvostaa joku vuosi sitten hankkimiani isoa kompressoria ja siihen kunnollista paineilmalla toimivaa pulttipyssyä. Siitä yhdistelmästä on iso apu selkävaivojen välttämiselle. Rengaspultteja ei tarvitse erikseen löysyttää käsipelillä, vaan pulttien avaaminen tapahtuu vaihdettavan renkaan ollessa jo ilmassa tunkin varassa. Kätevää ja selkää säästävää. Ja kiireettömästi kun saa homman tehdä kevätmuuttolintujen lauluja kuunnellessa, niin jovain! Eihän tuo tuntunut edes työsuoritukselta, kun ei hikeä pintaan saanut.

Hakkakasit saivat vanteilleen painepesuripesun. Kesävarastointi tapahtuu ulkolämpötilaista hiukan viileämmässä autotallissa, mistä ne taas muutaman kesäkuukauden ja syksyn jälkeen napataan käyttöön.

Vaimollani ei ole poikkipuolen sanaa sanottavana Hakkakasien toimivuudesta. Kaikki kelit käyvät työmatkakeleiksi säästä ja tieolosuhteista riippumatta. Osansa kiitoksista saa nelivetoauto, mutta Hakkakasit niittaavat yhdistelmän pistämättömäksi. Kaksi talvea vielä, jonka jälkeen ajelut mahdollisesti ja varmastikin vähenevät. Sitten katsellaan autovalintoja taas uuden tilanteen mukaan. Nelisenkymmentä vuotta on taloudessa ollut kaksi autoa, joista toinen ilmeisesti jää kummankin eläkkeellä ollessa tarpeettomaksi. Se näkee, ken elää...

Hakkaksin millit kahden talven jälkeen.
Parisen vuotta sitten uunista ulos...
Kesäteloille siirto painepesun jälkeen.

Tähän loppuun kertoilen hiukan Lapin keväästä. Kuten talvelta aika laajalti tiedetään, oli Lapissa runsasluminen talvi. Ukan sääasemallakin täyttyi metrin lumihaamuraja, joka ei ole täyttynyt kolmeen viime vuoteen. Länsi-Lapissa on lunta vielä muuta Lappiakin enemmän. Nyt eläessämme toukokuun puolta väliä, on Lapin yllä korkeapaine, joka on aiheuttanut vuosisadan lämpimimmät kelit tähän vuodenaikaan. Lumia on pohjoisemmassa ja keskisessä Lapissa runsaasti jäljellä, joten ne alkoivat sulaa huippuvauhdilla. Se vuorostaan on poikinut jokiin tulvia, joiden kanssa parasta aikaa eri puolella Lappia taistellaan tulvavahinkojen ehkäisemiseksi. Toivotaan vahinkojen jäävän mahdollisimman vähiksi, joskaan tämä toive ei kaikkialla valitettavasti toteudu.

Naruskajokikin tulvii, eikä vielä ole näyttänyt huippukorkeuttaan, joka saavutetaan varmasti lähipäivinä. Kuohukuva on Naruskajoen Siekakönkäästä eiliseltä ehtoolta 13.5.2018.

Naruskajoen tulvakuohuja 2018.

Turvallisia kesäkilometrejä kaikille meiltä vaimoni kanssa, kuten myös koppelolta, joka eilen ehtoolla odotteli sulhoaan paikalle!

comments powered by Disqus