Kirjoittaja Jukka Leikas
Uusimmat blogijulkaisut

Hakka8 kaikkien kelien testiajo samana yönä

Matka alkoi Turusta vesisateessa. Itsenäisyyspäivän lumi oli sulanut tien pinnalta.

Ensimmäiset 70 km oli hankalinta näkyvyyden kannalta. Vettä satoi ja kura lensi, sen lisäksi moottoritiellä vastaantulevien valot häikäisivät. Tulipa testattua myös Hakka8 vesiliirto-ominaisuudet, hyvin rengas toimi paksussakin vedessä ja tuntuma ohjaukseen säilyi hyvänä.

Ensimmäinen tauko Ykköspesällä oli tarpeen silmien lepuuttamiselle ja se oli onnekas myös, koska vesisade loppui. Kuivaa keliä riitti Kehä III kautta Lahdentielle. Vain sateen jäljeltä vesihautojen läpi ajamisia riitti.

Seuraavaksi alkoi sataa lunta ja räntää, ei vielä paljon mutta näkemisen kiusaksi kuitenkin. Volvon valot eivät ole vertailukelpoiset uusimpien autojen supertehokkaille valoille.

Kyläilytaukojen aikana sade taas lakkasi, mutta jouduimme ajamaan kaikkein syvimmän vesiesteen läpi. Vähän lisää vettä ja olisi tarvittu amfibioalus. Heinolan tienoilla ja jälkeen olivat syvimmät vesilammikot tiellä. Näillä nopeuksilla Hakka8 pärjäsi Green2 renkaille vesiliirrossa ja ohjattavuudessa hyvinkin.

Lusin suoran jälkeen alkoi sataa enemmän räntää. Mikkeliä kohti päästessä loskaa kertyi tielle jo niin paljon, että meikäläisellä ei ollut sohjon peittämälle ohituskaistalle mitään käyttöä. En halunnut ajaa satasta – niukka 80 riitti. Bussiaikataulut eivät mahdollista kelin mukaan hidastamista ja Onnibussi ohitti meidät vauhdilla, se oli Volvolle kuin harjattomaan pesuun joutuminen, mutta veden sijaan saimme päällemme 10cm kerroksen vetistä loskaa lunta.

Ajoimme Mikkelin kautta, koska pelkäsin kuskina Joutsan tien olevan ajamiselle liian haasteellisen. Jälkeenpäin kuulin valintani osuneen oikeaan. Jäinen tie oli muuttunut vesisateessa mahdottomaksi.

Mikkelin jälkeen kiitin mielessäni rekkaliikennettä.

Rekat olivat aukaisseet valtatien 13:lle ajourat molempiin suuntiin. Liikennettä oli enemmän Jyväskylästä Lappeenrantaan päin, kuin menosuuntaamme. Ero näkyi tieurien loskaisuuden eroista. Räntää satoi, auton alla ja kaistojen välissä oli 10+ cm paksu täysin vetinen loskakerros. Tietä ei ollut aurattu vielä lumisateen jälkeen.

Kokeilin useaan otteeseen loskakerroksessa ajamista. Renkaat ohjautuivat hyvin ja suuntavakavuus oli erinomainen, ainoastaan nopeus tahtoi laskea suurentuneen vastuksen takia. Hyvän arvosanan annan renkaille käyttäytymisestä loskassa ajamisesta. – Toki en yrittänytkään tehdä mitään väistöliikesimulaatioita, jotka eivät oikein kuuluneet matka-ajon ohjelmaan.

Seuraavana haasteena oli Kangasniemellä yksityistie. Se oli aurattu lumisateen loputtua
 

Näyttää hyvältä – totuus on toista. Auraus oli tehnyt tien pintaan kovan kerroksen, joka oli jäätynyt. Sen jälkeen tullut vesisade oli pehmentänyt alla olevaa lunta 5-10 cm paksuksi vetiseksi suojalumeksi, joka on todella liukasta lumipallolunta. Ihmettelin tielle käännyttyäni auton outoa käyttäytymistä. Auto kulki hyvin hitaasti eteenpäin ja ohjaus souti edes takaisin varsinkin ylämäessä. Isommassa mäessä pelkäsin koko ajan, että auto pysähtyy ja jäämme tielle. – Mitä ajaessamme tapahtui, oli loogisesti pääteltynä seuraavaa: vetävä eturengas tavallaan sahasi jäähän uraa ja kun uraa oli syntynyt tarpeeksi, nastat ottivat uran pohjalla suojalumen alla olevaan kovempaan pintaan kiinni ja auto meni nykäyksen eteenpäin. Näin pääsimme hitaasti jurrattua kilometrin tiehoitokunnan tietä omalle tiellemme.

Se NÄYTTI myös hyvältä, mutta sama jäätymisongelma ja suojalumikerros olivat edessä siinäkin. Ainoana erona tielle tuulen tekemät paksummat ja hankalammat nietokset. Kieli keskellä suuta ajaen pääsimme kotipihalle.

Ajoin tietä muutaman kerran edes takaisin samoja uria pitkin, että tie olisi ajokelpoinen auraukseen asti. Kuvasta näkee hieman renkaan uppoamisesta jääkerroksen läpi.

Näillä kahdella viimeisellä tien pätkällä voin vain arvailla olisiko Hakka 9 toiminut yhtään paremmin. En kyllä usko että mikään muu kuin neliveto auto olisi kulkenut tässä kelissä paremmin – tai sitten olisi tarvittu ralliautojen erikoispitkät nastat renkaissa.

Seuraavana päivänä tiet aurattiin ja loska lähti pois. Auraaja valitti suojalumen viheliästä käyttäytymistä lumilingossa. Maa on sula ja lingon sukset painuvat hiekan sisälle. Hiekka nousee lingon laakereihin ja lumesta tulee isoja kokkareita, jotka yrittävät tukkia koko lingon. Tilanne näkyy hyvin myös auraamalla avatun maantien reunoilta. Isoja lumipalloja tien vieressä tiiviisti eikä lumi ole lentänyt mihinkään.

 

Tällainen oli testiajomme 20 - 21.12.2017 yöllä.

22.12 oli kelin suhteen hieno välipäivä. Auratut tiet jäätyivät ja liikkuminen oli helppoa.

23.12 tuli lunta konkreettisesti ovesta sisään, kun auton ovea hiukankin raotti. Tärkein apuväline oli lumiharja. Lunta satoi täälläpäin varmaan neljä tuntia ja sinä aikana noin 10cm. Näkyvyys liikenteessä pitkän matkan kulkijoilla oli nolla, mutta tien pinnat olivat ajamisen kannalta muuten inhimilliset edelliseen verrattuna.

Toivotaan, että kaikki joululomalaiset pääsivät turvallisesti perille. Jos renkaiden kanssa oli ongelmia, niin suosittelen Hakka8.

Oli Turun linna vaan niin komea monesta suunnasta

Hyvää Joulua

comments powered by Disqus