Uusimmat blogijulkaisut

Hakka R3 SUV kitkat vetopitotestissä.

Keskiviikkoaamu Naruskalla kotipihassa antoi osviittaa, että yön aikana ovat lumipilvet olleet kunnossa. Reilun lumimäärän kuulee siitä, kun aamutuimaan tulee naapurin isäntä nelivetotraktorillaan linkoamaan pihalumia ympäröivään metsään. Lingon äänestä kuulee, että se joutuu koville, kun kita kunnolla täyttyy lumesta.

Mittaus Ukan omalla sääasemalla vahvistaa asian, että uutta puhdasta valkoista on tullut vuorokauden aikana viitisentoista senttiä, eli nyt lumenpaksuus merkitään lukemalla 80 senttiä. Pikkuhiljaa aletaan päästä tämän helmikuun loppupuolen normilukemiin. Suvikeliä kun täällä ei ole koko talvena ollut, niin voitte uskoa, kun sanon lumen olevan kevyttä laatua, eli sen vesiarvo esimerkiksi kattoneliöllä ei kovin suuri ole. Metsään kun menee pitkävartisilla kengillä talvihaalari päällä, niin kenkä tavoittaa helposti maarajan. Eli eristettä on lumen muodossa.

Naruskan maantie oli aurattu lähtöpaikastaan Kotalankylästä vain pohjoiseen päin, eli kun lähdin kohti kirkonkylää etelään, oli tie kulkusuunnassani puoleen tiehen asti auraamaton. Näkyvyyttä kun oli tarpeeksi, niin enempi teki mieli ajella tietenkin vain auratulla tienosalla. Kuitenkin piti Lexuksen oikeanpuoleiset kitkat ohjata auraamattomalle osalle, kun tultiin näköestepaikkoihin. Sepä ei juurikaan menoa haitannut, mutta eipä tuota ihan sallittua kahdeksaakymppiä voinut vauhtia pitää. Onneksi ei kiirettä ollut, kun reissun aihe on vain erään puukkomestarin käyttäminen saunassa Sallan kirkonkylässä. Sellaista Ukan "sosiaalityötä"...

Toispuoleinen auraus Naruskantiellä.

Tämän saunojan haen kyydille Kotalankylän koululta tavan mukaan. Siellä oli pihapiiri auraamattomana, mutta hyvin auto pihaan kahlasi, kun neljä pyörää oli vetämässä. Kuljetettavan tultua kyydille ajoin tavan mukaan taloa kiertävää pihatietä takatien suuntaan, jota pitkin pääsee suorempaa oikaisemaan Salla-Savukoski maantielle.

Yhden talonnurkan takana oli kuitenkin yllätys, kun siellä oli kaksi asukkaiden autoa ajettu sille mallille rinnakkain, että minun piti koukata toisen auton ja rakennuksen välistä. Arvioin siinä pikaisesti, että lunta ei kiertämiseen liikaa ole. Mutta sitäpä oli, melkein 60 senttiä...Lexus tarttui keulastaan siihen kohta kiinni ja vauhti, jota paljoa ei ollut, tyrehtyi äkkiä. Ajattelin niin, että peruuttelen hiukan takaisin ja suunnittelen peruutusta takaisin etupihalle tulojälkeäni, mutta eipä onnistunut sekään. Peruuttaessani nimittäin auton perä alkoi siirtymään kuljettajan puolelta hiukan sivusuuntaan ja kääntyi vain muutaman sentin päähän nurkasta ja syöksytorvesta. Eli ei ollut mahdollisuutta kuin lähteä puskemaan eteenpäin.

Pääsin ensirytkäytyksellä ehkä vajaan pari metriä, mutta siihen tuli toppi. Peruutin taas metrin verran varovasti taakse, jonka jälkeen taas yritys eteenpäin. Muutaman kymmenen senttiä auto puski itseään taas umpihankeen, mutta taas tarttui ja vauhti hyytyi. Sama peruutusliike uudelleen ja taas eteen. Ja taakse, eteen, taakse, eteen ja niin edelleen. Muutama kymmenen senttiä kerrallaan puskettiin. Kuljetettavani laukoi jo vierestä, että taitaa jäädä tänään saunomatta. Mutta ne sanat hän joutui nielemään. Viitisen minuuttia siinä vekslattuani sain kiitorataa sen verran, että vauhti riitti hangen läpi puskemiseen ja pääsimme umpiselle tieuralle, jolla lunta oli vain paritkymmenet sentit. Se paksuus ei enää menoa haitannut.

Hyvä vetopito tuli todistettua, vaikka pikku epäusko välillä oli itsellänikin, mutta sitähän ei saa tunnustaa. Ei ainakaan niin kauaa kuin auto jompaan kumpaan suuntaan hangessa liikkuu. Onneksi Lexuksessa on painoa pari tonnia, niin vetopitoa löytyy, eikä niin suurta vaaraa ole sillekään, että lumi nostaisi auton alle jankkiinnuttuaan autoa irti pitopinnasta.

Reissu onnistui hyvin, eivätkä ilkeät tuiskukielekkeet päämaantielläkään ongelmia aiheuttaneet, eli lumikelissä ja jäisellä tiellä Hakka R3 kitkat pelaavat ajatuksen lailla. Pikkuhiljaa olen niiden ominaisuuksiin alkanut uskomaan, eli alan olla varma siitä, että kyllä näillä ainakin nelivetoisella raskaalla autolla Lapin talvi selvitään ja selätetään.

Talvea on vielä jäljellä, joten kelejä on vielä edessä. Tästä näyttää tulevan lumitalvi, vaikka syyspuolella lunta oli koko Lapissa normaalia vähemmän. Lumetonta aluetta ei taida Suomesta enää löytyä, jos uutisiin ja sääasemien sentteihin uskominen on.

Nopeudet kun muistaa oikein sovittaa, niin oloissa kuin oloissa pärjää kitkoilla. Todistusaineistoa alkaa olemaan kohta kaikista keleistä luistinradasta nahkeisiin pakkaskeleihin. Ja vetopito tuli todistettua edellä kerrotussa hankivekslauksessa...

Ajelkaahan turvallisesti!

comments powered by Disqus