Kirjoittaja Terhi Puusaari
Uusimmat blogijulkaisut

Gummi puhki!

Tulipahan lopulta suoranaisesti renkaisiin tai ainakin renkaaseen liittyvää asiaa. Nimittäin minulla on nyt yksi paikattu sellainen. x/

Lauantaina yritettiin viettää oikein perheaikaa ja päätettiin lähteä metsään koko sakin voimin. Typy turvaistuimeen, koira takatilaan, isäntä kuskin paikalle ja eikun kyytiin. Metsään meno ei sitten ollutkaan ihan pikkujuttu. Lähdettiin viiden maissa iltapäivällä liikkelle. Tarkoitus olis heittää nopsasti asiakkalle tilaus, pikakauppakäynti ja sitten metsään. Asiakkaan antamaan osoitetta ei meinannut ensin löytyä. Sitten kaupassa jouduttiin käydä pariin otteeseen, kun isäinpäiväkakun kermat unohtui ostaa. Isäntä vielä joutui hakemaan jotain kotoa, ennen kuin päästiin oikeasti sinne luonnonhelmaan.

Oltiin menossa oman metsämökin lähelle kallionjuurelle paistamaan makkaraa, mutta metsäkone tai puuauto oli ajanut tien pilalle eikä pimenevään iltaan viitsitty ilman autoa lähteä. Vaihdettiin paikka läheiselle laavulle, jonne myös pääsee autolla. Reitillä tielle oli ajettu sellaista kolmesenttistä sepeliä jota miehen kanssa kiroiltiin menomatkalla. Hyvässä muistissa on postinajoajat muutaman vuoden takaa, jolloin rengasta paikkailtiin useana viikonloppuna peräkkäin, juuri nimenomaisen soran ansiosta.

Laavulle lopulta kuitenkin päästiin, tunti lähdön jälkeen. Oli jo aikalailla pimeää. Koira päästettiin juoksemaan, tyttö kiipeilemään laavuun ja kun viimeisiä tavaroita nostin ulos autosta kuulin kummaa sihinää. Kuulostelin aikani ja tajusin renkaan olevan rikki. Pyysin miestä vielä kuuntelemaan ja rengashan se oli. Koska koira oli jo luonnossa ja muutenkin kaikki makkaranpaistoa varten asemissa, ei me enää viitsitty koko sakilla kotiin lähteä. Pehmeällä mättäällä, pimeässä, auton pikkutunkilla renkaan vaihto olisi vienyt varmaan ajan lisäksi hermoja turhan paljon. Niinpä isäntä hyppäsi autoon ja meni kotiin vaihtamaan renkaan. Matkaa ei kuitenkaan ollut, kuin pari kilometriä.

Sinne jäätiin tyttären kanssa pimeään metsään sytyttämään nuotiota. Miehellä kesti ehkä 15minuuttia, mutta en olisi sekunttiakaan pitempään sielä enää ollut. On päässyt oikein unohtumaan millainen pimeys voi olla, kun ollaan kaukana keinovaloista. Tyttöä ei voinut päästää kahta metriä kauemmas nuotiosta, sillä en olisi nähnyt häntä enää ollenkaan. Koiraa koitin huhuilla aina välillä viereen ilmoittamaan liikkuuko metsässä muitakin, kuin me. Mielikuvitus pääsi kyllä valloilleen.

Isäinpäivän kunniaksi tämän talon isukki pääsi sitten renkaankorjauspuuhiin. Niitä "matoja" ja koukku löytyy onneksi omasta varastosta. Tuli silloin postiaikoina hankittua. Nyt sitten on paikattu rengas alla... Meinasi hiukan huvittaa sattuma sähköpostissa Hakkapeliitan rengasturvasta heti rengasrikon jälkeen! Täytynee tutustua siihen postiin tarkemmin nyt, kun tämä lievästi sanottuna "harmitus" on hieman laantunut..

comments powered by Disqus