Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut Hakkaksituntumaa Subaru Foresterilla.

Automerkki vaihtui. Rengasmerkki ei.

Sanotaan, että autoon ei kannata rakastua, koska se on rautaa. Kiintyä autoon ja varsinkin automerkkiin saa. Ja niin monelle tapahtuukin. Meidän huushollissakin on niin.

Aikanaan meillä oli peräkkäin kaksikin Subarun nelivetofarmaria, joiden vaihtumisen jälkeen etuvetoautoon on saanut kuulla eräsenkin muisteluksen siitä, mitä etuja nelivetoautosta näissä pohjoloissa oli. Ja Mummu on vaimon paikalta asiasta aina talviliukkaiden aikaan muistanut muistuttaa.

Tuli taas kerran autonvaihdon aika. Toivomuslistalla oli nelivetoauto, eikä se vielä siihen lista loppunut: nelivetoautomaatti sen olla pitää. Voisi kait sitä lottovoiton jälkeen ostaa vaikka kermalla kuorrutetun miljoonapirssin, mutta hiukkasen joutuu autonvaihdoissa aina lompakkoonkin vilkuilemaan. Automaattivaihteiseen autoon ei naishenkilöä pitäisi päästää tutustumaan, koska sellaiseen pikana rakastuu. Tai ainakin tykästyy. Mummeli ajeli parin viikon jakson Ukan Stratus -automaatilla, eikä siihen muuta tarvittu: manuaalivaihteinen ei kiinnosta...

Vaihtobudjetti hieman ylittyi, mutta Mummeli sai, mitä halusi. Zafira vaihtui Subaru Foresteriin. Neliveto, bensa ja automaatti. Vuosimalli 2005, ajokilometrejä takana 150 tuhatta. Omistus- ja huoltohistoria selkeä ja pirssi ei juuri uudenveroista häpeä.

Myötävaikuttavana tekijänä tämän Subarun kohdalla oli, että sen alla olivat uudenveroiset Nokian Hakkapeliitta viitoset. Niistä ei Opelinkaan alla huonoa sanottavaa ole ollut. Talvirengaskauppaan ei siis ole asiaa vähään aikaan.

Lisävarusteeksi autoon asennettiin vain tehokkaat lisäkaukovalot, koska niillä säästyy poronhoitoalueella monelta hankaluudelta, kun näkyvyys syyspimeilläkin on maksimissaan.

Mummu on nyt päästellyt Subarullaan Nokialaisineen parisen viikkoa. Eikä ole poikkipuolen sanaa autosta kuulunut. Olosuhteet ovat Naruskalla ja muuallakin Sallassa olleet äärimmäisen hankalat, koska tiet ovat olleet koko marraskuun ajan jäisen märät. On ollut kaljamakeliä, lumituiskua, auraamatonta tietä ja jos vaikka mitä. Silti Mummu on nauttinut liikenteessä olemisesta. Ja sillä asialla tietenkin on merkityksensä, kun kymmeniätuhansia kilometrejä vuodessa ajaa.

Ukka ei elätä itseään autokauppiaana. Eikä rengaskauppiaana. Se ei kuitenkaan estä hieman kehumasta kumpaakin, koska Subaru-Hakkapeliitta5  on yhdistelmä, jolla ei talviolosuhde stressaa. Jos Mummuun uskomista on. Ja miksei olisi...

comments powered by Disqus