Kirjoittaja Matti Kahilakoski
Uusimmat blogijulkaisut

Automatkailua, osa 2

M/S Europalink saapui Travemundeen reippaan tunteroisen myöhässä vastatuulen ja jonkinmoisen konevian johdosta. Merellä nyt ei todellakaan ollut sitten loppujen lopuksi tasan mitään tekemistä; koittelin lähinnä nukkua mahdollisimman paljon ihan vaan kerätäkseni mahdollisimman paljon voimia To-Pe välisen yön suunnitellulle ajomatkalle.

Tuli tuossa seilaillessa mieleen mielenkiintoinen sattumus joka tapahtui ihan noilla samoilla vesillä, tosin silloin ajeltiin Tanskasta Suomen suuntaan. Tämä siis ensimmäissä vakituisessa työpaikassani työskennellessäni kokkistuerttina M/S Finnoakilla. Kippari soitteli keittiölle että

"tules komentosillalle, ois mielenkiintoista katseltavaa..."

Täytyy myöntää että vaikka ajattelin että siellä kelluu taas jokin laivasta tipahtanut merikontti taikka proomusta sortunut tukkipakka juoksin brykälle - jos vuosia meriä seilannut kehoittaa tulemaan jotain katsomaan, on niillä nyt kuitenkin laajempi näkemys oudosta katseltavasta kuin silloisella märkäkorvalla joka olin.

Ja täytyy myöntää että olihan se outo. Avaruussukkulaa vedettiin proomulla kohti etelää. Sama sukkula löytyi palatessamme Tanskan Arhusiin samasta laiturista ja jossain vanhojen kuvien arkistossa mulla taitaa vieläkin olla valokuva jossa vierekkäin Venäläisten Buran-2 ja kotomainen Finnoak. Valitettavasti vain Buran-2 oli matkalla Australiaan meidän jatkaessamme ihan perinteisessä itämeren rahtiliikenteessä. Ei siinäkään kyllä loppupelissä hirveästi moitteen sijaa ollut, mitä nyt syysmyrskyt toisinaan sai oman elimistönkin sekoilemaan.

Saksa jatkoi kelin puolesta samoilla linjoilla mitä kotimaassa oli lähtiessä; vettä sateli mutta tosin vain siinämäärin että piteli tihkukytkimellä pyyhkijöitä harvakseltaan hereillä tiestä nousevan roiskeen sivuunsaattamisessa. Olin mielessäni rakennellut uutta ajoreittiä vanhan jo useammin koetun Berliinistä etelään -reitin sijaan ja käänsin pyörät kohti Hampuria josta oli tarkoitus jatkaa Ulm, Innsbruck, Bolzano, Venetsia ja Kroatian sekä Montenegron rantoja Pejan kautta määränpäähän Pristinaan. Tämä intoilu tosin kesti niinkin kauas kuin Hannoveriin, jossa navigaattori alkoi huomattavan tiuhaan päivittämään uutta reittiä vanhan tilalle. Jossain Hannoverin valtaväylillä oli tapahtunut ilmeisesti kolari, kun yön pimeydessä pikkuteitä autobaanan vierellä ajellessani jonoa sivuuttaen kolarisumaa oli kymmeniä kilometrejä seisoskelemassa. Loppupelissä navigaattori teki oman ratkaisun ja opasti suoraan kohti itää ja Magdeburgia.

Kellon vihellellessä perjantain aamukolmea pääkopassa alkoi vastavetoisesti joku painamaan silmille kaihtimia alas ja kun väsymys alkoi kaikesta valmistautumisesta huolimatta olla liian kova oli viisain painaa samalla hetkellä sivuun ja pysäyttää torkuille tasan keskelle ei-yhtikäs-mitään rakennetulle huoltoasemalle ja sen levähdyalueelle. Siinä kun ei autossa ollut yhtään mitään juotavaa, sisältä huoltoasemalta juotavaa ja penkki suoraksi. Tuli siinä sitten taas itseään kiiteltyä että ennakkovalmistautuminen ei ollut pitänyt sisällään minkäänsortin rahan nostoa mistään automaatista ei ennen matkaa eikä matkan aikanakaan. Muovilla siis kolaostoksia.

Aamu koitti ja sateet olivat väistyneet. Sehän tarkoitti sitten siis kun testikäytöllä renkaita luvattiin pitää - eurooppalaisia moottoritienopeuksia!

comments powered by Disqus