Kirjoittaja Matti Kahilakoski
Uusimmat blogijulkaisut

Automatkailua, osa 1

En tiedä missä olet nyt, Tiedän vaan ne syyt miksi olet lähtenyt

Haloo Helsinki laulaa ja matka taittuu.

Nokian Hakka Z SUV koossa 255/50r19 asennettiin Oulun Vianorilla 29.09. kilometrimittarin näyttäessä 39460km. Ihmetellä täytyi että eikö sitä pääkoppa sitten ymmärtänyt aikaisemmin ensiasennusrenkaita vaihtaa uusiin - ajettavuus on taas autolla sellainen kuin sen pitääkin; tarkka, terävä, nopea - kaikin puolin loistava!

Rakkautta renkaisiin ensi silmäyksellä ja nyt tuntuu että auto pysyy tiessä kuin purkka tukassa teki mitä tahansa.

Oli muuten tuo renkaiden vaihto taas sellainen souvi ettei mitään tolkkua. Olin mennyt tilaamaan uudet vanteet ja kun ilmoitus tuli että renkaat olisi asennusvalmiina - kävin tiputtamassa vannelaatikot kauppaan että saavat ajan kanssa laittaa ja lähdin omiin lomalaisen työpuuhiin muualle. No, tunteroisen päästä tulee soitto jossa kohteliaasti kysytään että olinko mennyt ostamaan käytetyt vanteet, että nuo mitkä heille toin on lenkot.

"Anteeksi mutta koittaako tämä nyt olla jonkin sortin pilapuhelu?"

 sain kysyttyä, mutta kun pyydettiin palaamaan kaupalle että demoavat tasapainotuskoneessa miltä vanteet näyttää ei auttanut muuta kuin palata happamin mielin takaisin. Siihen hätään ja erinäisten puhelinsoittojen jälkeen sitten pakattiin uudet vanteet takaisin laatikoihinsa ja asennettiin renkaat vanhoille vanteille. Saa noi Vianorin pojat varmaan nähdä yhtä sun toista työssään ja kehua täytyy että hyvin riitti huumori niin asennus- kuin myyntipuolella siinä kun asiakas koittaa saada omia muualta hankittuja solmujaan aukaistua.

Lomia kun oli vielä jokunen päivä nautittavana kerkesi auto kelaamaan uusilla kumeillaan 1175 kilometriä sekalaista ajoa; "sen sata" kaatopaikkakeikkaa rakennus- ja puutarhajätettä Oulusta ja Limingasta Ruskon kaatopaikalle sekä erinäinen määrä epämääräistä ajelua Oulun ja Lumijoen välimaastossa ystävien luona vierailuja. Mahtuihan sinne toki viime metreille yksi pelastuspalvelureissu Oulusta Pyhäjärvelle ja takaisin kun hevosauto oli hyytynyt paluumatkallaan Ypäjältä tien päälle ja hevosia piti siirtää takaisin vinkalla Ouluun.

Viides Lokakuuta sitten koitti hetki jolloin auton keula piti kääntää kohti Helsinkiä josta lauttaan ja kohti Travemundea - lomat alkoi olla lusittu ja auto sekä mies piti saada takaisin kustannuspaikalle Kosovoon. 0615hrs Oulun Wetterin kylmäasemalta ensin Tuusulaan jossa renkaat siirrettiin vielä kertaalleen niiden loppusijoitusvanteille  ja vanhat pakattiin peräkonttiin odottamaan muuta käyttöä.

Jälleen kerran jäin ajellessa pohtimaan kahta oletettavasti ikuisesti mieltä vaivaavaa liikenteeseen liittyvää asiaa; liikennevaloista lähteminen ja ohittamisen yleinen vaikeuttaminen. En kaipaa mitään formulasirkuksen salamalähtöjä jossa ensimmäisessä mutkassa punnitaan veri ja lasketaan irtopalaset vaan lähinnä perusreilua liikkeellelähtöä jolla mahdollistetaan mahdollisimman monen ylipääsy valoista. Siinä sitä istutaan ensimmäisenä valoissa, ajatellaan omia vaihde vapaalla. Valo vaihtuu ja vasta silloin aletaan etsimään sitä laatikon ensimmäistä lovea minne vaihdekepin saisi sullottua.

Ohittamisen vaikeuttaminen on taas yleinen oletettavasti selkärankaan iskostettu tapa jota ei voi luokitella minkään ikäryhmän tahi sukupuolen tekoseksi. Tien päällä tulee perä edellä auto reilusti vastaan kun ajelet ihan lain sallimissa puitteissa menemään. Sitten kun otat ja päätät jatkaa samalla vauhdilla toisen ohitse niin viimeistään silloin kun olet toisen rinnalla se vastapeluri ottaa ja päättää lisätä omaa vauhtiaan siitä alkuperäisesta nopeudestaan reippaasti ylinopeudeksi että

jos ohi menee niin se pitää sitten kerran ottaa ja ansaita

... Saattaahan se osin olla jotain mikä tapahtuu ihan huomaamatta kun ajelee jalka kaasulla ja havahtuu että muut menee ohitse jolloin itse tietoisesti tai tiedostamatta lisää vauhtia ettei jää muiden jalkoihin. Mene ja tiedä.

Ei tuo nopeuden lisääminen kuitenkaan ihan niin paha ole kuin työmaisemissani Kosovossa jossa ohitustilanne laukaisee yleensä jonkin primitiivireaktion ja normiajosta tulee välittömästi takaa-ajo. Se äsken ohittamasi vanhempi herrasmies saa täydellisen kilarin, ajaa omasta alkuperäisestä risteyksestään mistä piti alunperin kääntymän pitkäksi vaikka kymmeniä kilometrejä ihan vaan jotta voi koittaa kuitata tuon tekemäsi ohituksen; jos ei muuten niin tehdään raivoisa ohitus vaikka täysin sokeaan kohtaan jossa vaarannetaan pahimmillaan kymmenien ihmisten henki mutta se ohitus pitää saada kuitattua. Sillä samalla hetkellä kun tuo Balkanin Schumacheriksi muuttunut herra on päässyt autoineen ohitsesi otetaan ja lyödään jarrut lukkoon - tehdään U-käännös niiltä sijoilta ja jatketaan elämää kuten mitään ei olisi tapahtunut.

 

Onhan näitä ja onhan meitä. Kaikkien tuonne liikenteeseen on kuitenkin jotenkin sovittava.

Merimatkailua; luvassa Finnlinesin Europalinkin päivällispöytä. Tuosta sitä voikin itsensä seuraavaksi pyörittää omaan hyttiinsä potemaan ähkyä. Matkailu avartaa. Myös vatsalaukkua.

Saapahan taas aloittaa dieetin jahka paluumatka on ohitse.

comments powered by Disqus