Ajoharjoittelu auttaa oppimaan auton luonnetta

Varmastikin kaikki tietävät, että auton turvalliseen käsittelyyn ääritilanteissa on monta tekijää. Auton ja renkaiden kunnon lisäksi tärkeänä tekijänä on tietysti myös kuljettaja. Siksi onkin hyvä välillä päästä suljetulle alueelle testaamaan autonsa ominaisuuksia ja auton käytöstä. Viime kuun puolivälissä toteutin ensimmäisen kerran nykyisellä autollani tämän tutustumisen Ahveniston moottoriradalla klubin ratapäivässä.

Päivän rakenne koostui kahdesta eri vuorosta, jotka vaihtelivat puolen tunnin välein. Ensimmäisessä vuorossa ei tarvittu kypärää ja ratanopeus oli rajoitettu sadan kilometrin tuntinopeuteen. Toisessa vuorossa ajoivat vauhdikkaammat miehet ja naiset, jolloin radalla vallitsi kypäräpakko ja nopeusrajoitus oli poistettu. Itse tyydyin ajamaan vaan tuolla hiljaisemmalla vuorolla, olihan vauhtimiesten vuorolla jo sen näköisiä vauhtihirmuja liikenteessä, ettei sinne olisi ollut hirveästi asiaa!

Ensimmäiset lämmittelykierrokset menivätkin oikein mukavasti ajolinjoja hioessa ja märähköllä radalla tuntumaa ottaessa. Tässä vaiheessa täytynee tunnustaa etteivät kesärenkaani välttämättä kaikkein parhaassa terässä ole. Lopultahan siinä näin kävi, että Ahveniston legendaariseen "tornimutkaan" tullessa (ehkä hieman turhan aggressiivisesti) etuvetoisesta ruotsinraudastani lähtikin perä irti. Jännä miten tuollaisessa tilanteessa kaikki vaistot käskevät jarruttamaan, vaikka auton saakin parhaiten oikenemaan kaasua syöttämällä.

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaasulla ja ESP:n ripeällä tarttumisella tilanteeseen keula jatkoi menosuuntaan, eikä päästy testaamaan keulan kestävyyttä betonivallia vasten. Jälleen kerran todettiin että virheistä oppii, parin jäähdyttelykierroksen jälkeen ratakahvilaan tasaamaan pulssia ja miettimään tilannetta kupposen ääressä! Ajoharjoittelu siis kannattaa, vaikka tilanne olikin sellainen, johon ei oikeassa liikenteessä joutuisikaan.

Loppupäivästä samassa mutkassa menikin vauhtivuorolla pala suomalaista rata-autoilun historiaa romuksi. Merkkiluokassa aikoinaan taistellut 900 Turbo M nimittäin lipesi kuljettajaltaan samassa kaarteessa ja teki betonikaiteeseen tuttavuutta. Onneksi kuitenkin peltiä saa aina uutta ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.

Kaiken kaikkiaan päivästä jäi pelkästään positiivista mieleen, autoon tuli otettua hyvin tuntumaa ja jatkossa tietää miten auto käyttäytyy jos esim. talven tullessa perä lähtee puskemaan edelle. Loppupäivän ratavuorotkin menivät kohdaltani kohtalaisesti ja etenkin tuota tornimutkaa kunnioittaen. Virheitä sattuu valitettavasti kaikille liikenteessäkin, toivotaan että niissä vältytään sekä peltivahingoilta, että ihmisvaurioilta :)

Talvi on taas tuloillaan, joka onkin Suomessa autoilijalle haastavinta aikaa. Parina aamuna on päässyt jo raappaamaan tuulilasia ja en epäile etteikö mustaa jäätäkin olisi  ollut jo pariin otteeseen öisin tiellä. Muistakaa pitää järki päässä ja varoa jälleen kerran, ettei talvi pääse yllättämään autoilijoita!

-Jyri

comments powered by Disqus