Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Aaaaapuuuuuuuuva, huusi Mummu Naruskalla...

Pitipä sekin vielä rapian neljänkymmenen vuoden yhteiselon aikana kerran kokea, että maantieltä oikein soitetaan kotiin tieolosuhteiden vuoksi, ja pyydellään apua. Mummeli on tavallisen tottunut jos jonkinlaisiin olosuhteisiin, mutta tilanne oli vuoden päätteeksi ihan oikeasti päällä, kun hän joutui lähtemään Ukan pirssillä pakolliselle tankkausreissulle Venäjän puolelle, kun Ukalla on uusi viisumi haussa. Ja edessä oli matkapäivä Keski-Suomeen Uudenvuoden aatonaattona.

Oli nimittäin Naruskantiellä ihan aidosti tullut nastarenkaita ikävä, eli omaa Foresteria, jossa ne talon ainukaiset Hakkaviitoset alla ovat. Ukan Lexushan on tällä hetkellä kitkarenkaiden päällä.

Naruskantie ei ilmeisesti ikunakuunapäivänä ole ollut niin liukas, mitä se oli tuona avunpyyntöpäivänä. Kolmekymmentä kilometriä tunnissa oli maksimi vauhti märällä jäätiköllä, jonka monen päivän vesisade ja plussakelit olivat polanteiselle soratielle aikaan saaneet. Kuvastakin sen näkee, ettei tämmöiseltä tienpinnalta isoja kitkalukemia saada millekään renkaalle, eikä varsinkaan nastattomalle sellaiselle.

Pääsi Mummeli asfalttitielle, joka onneksi oli sulanut sille mallille, että siellä saattoi ajella aivan turvallisesti. Ja kun tankkausreissu venäläisten suuren tulijamäärän vuoksi kesti poikkeuksellisesti rapian pari tuntia, olivat hiekotusautot jo ehtineet liukkaudentorjuntaan Naruskantielle, joten tilanne meni onnekseen ohi. Ja ainakaan tällä meidän viidentoista kilometrin kotitiellä ei kaljamasta huolimatta kukaan ojanpohjien kautta ollut joutunut kiertämään.

Onneksi nämä kelit eivät ole jokapäiväinen ilmiö. Ajankohdallisesti tämmöinen märkä jäätikkö on joskus nähty alkutalven aikoihin, jolloin luonto ei vielä ole päättänyt, alkaisiko talvelle, vai jatkaisiko syksykeliä.

Mummu ja Ukka toivottelevat Hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille tasapuolisesti!

 

comments powered by Disqus