Uusimmat blogijulkaisut

5000 kilometriä ajokokemusta HakkaBlack SUV renkailla.

Nyt on rapijassa kuukaudessa tullut pyöritettyä paljonlaisesti kesätiekilometrejä uutukaisilla HakkaBlack SUV renkailla, jotka touko-kesäkuun vaihdetta ennen asennettiin Lexus RX400 h -autoni alle Lapin Kumi OY:n liikkeessä Rovaniemellä.

Kilometrejä on kertynyt Naruska-Lieto -reissusta, kun Lexuksen maalipintaa hiukan paikkailtiin edellisen omistajuuden jäljiltä. Samalla tuli tutustuttua Turkuun kolmena päivänä. Lexus vei sinne ja toi takaisin rattoisasti. Moottoritienopeuksiakin päästiin kokeilemaan, joten kaikki nopeudet ja tienlaadut on tullut testailtua uutukaisilla. Eikäpä ole moitteen sijaa missään ominaisuudessa. Suuntavakaus, äänettömyys ja muutkin renkaan ominaisuudet eivät mielestäni voi paremmat tälle autolle olla. Autohan painaa kolmatta tonnia jo omapainoltaan.

Eipä ehditty kauaa kotona olla tuolta reissulta, kun piti lähteä kierrokselle Juukaan. Sieltä kun tuli ostettua pitkärikinen perämoottori, joka toki olisi Matkahuollonkin kautta kulkeutunut Rovaniemelle pojalleni hänen veneeseensä, mutta vaimoni kekkasi, että hänhän pääsisi näkemään sillä suunnalla Kolin, joka kohde kotimaan matkailussa häneltä puuttui. Ei puutu enää.

Paluumatkalla yövyimme Vuokatissa, joka se oli meille kummallekin uusi tuttavuus. Rauhallisempaa hotellia on vaikea löytää kuin se, missä sen yön yli olimme ainoat asukkaat. Vuokatista kiersimme sitten päiväseltään Rovaniemen kautta takaisin Naruskalle. Tuhannen ja hiukka rapian kilometrin pikalenkki. Taas monenmoista tienlaatua, hyvääkin, mutta myös korjausvelkaista reikiintynyttä ja urille jo päässyttä tienpätkää. Niin varmaankin on kaikkialla täällä Suomessa nykyään.

Juhannuksen jälkeisenä arkena suunnistin yksinäni Jyväskylään. Siellä on hyvä tuttavani mies, joka sairastelee parkinsonin tautia. Hän kun ilmoitti, että nyt kunto antaisi myöten kalaretkelle Lappiin, niin tartuin asiaan heti. Reissua nimittäin on lykkäilty syystä ja toisesta kohta puolenkymmentä vuotta. Lähinnä tämän Kivimäen Jussin terveydentilan vuoksi. Uskallan tässä nimenkin mainita, kun Jussi on julkistanut sairautensa kirjoittamasa kirjan ja myös maata kiertäneen teatterisovituksen muodossa. Kotiovelta haku ja samaa kuumaa Naruskalle pakkaamaan peräkärryä eteenpäin kohti Kaamasta ja sen puoleista osaa Inarinjärveä.

Teliperäkärryni oli keskiraskaassa lastissa kumiveneen ja sen perämoottorin kanssa. Ja tietenkin meillä oli majoituskamppeet ja eväät neljän vuorokauden kalastusretkeä varten Inarinjärven yhdessä sadoista saarista. Kalaa saimme huononlaisesti, mutta se ei meitä haitannut. Luontokokemuksia täydeltä laidalta tyvenestä kesäyöstä hurjiin ukkosmyrskypuuskiin, jotka olisivat varmaankin siirtäneet telttamme taivaan tuuliin, ellemme niiden aikana olisi olleet teltoissa painona sisällä...

Paluumatkalta Inarinjärveltä. Pohjoisen Lapin tiestö on keskimäärin ehkä parempi kuntoista kuin keskimäärin muualla Suomessa. Ja maisemat ovat silmiä hivelevät.

Paluupäivä Naruskalle tältä reissulta osui lauantaille. Kalavermeet pois peräkärrystä ja tilalle hiukka muuttotavaraa ja kärry lainaan tyttärelle, joka on muuttamassa asunnosta toiseen Torniossa. Kärryn jättämisen jälkeen jatkoimme Jussin kanssa kohti Jyväskylää. Pikku pätkän, ehkä satakunta kilometriä, autoani ajoi myös Jussi. Hän piti autoni ajotuntumaa erinomaisena. Vertailupohjaa hänellä on Lexuksesta, kun hän itse omistaa 450 -sarjan hybridin. HakkaBlackit saivat häneltä ulkopuolisen arvosanan kymmenen, eli ei huonosti...

Maanantain ja tiistain välisen yön ajelin sitten yksinäni Naruskalle. Paluumatkalla koppasin peräkärryni Torniosta autoni perään, kun muutto siellä oli saatu valmiiksi. Tyhjän kärryn olemassaolo piti välillä varmistella peiliin vilkaisemalla, kun telikärry on niin vaivaton vedeltävä. Vaikka iso osa kertomistani kilometreistä on tapahtunut peräkärry Lexukseni perässä, niin kulutuslukemat HakkaBlackeilla ovat pysytelleet kohtuullisina, eli 8,7 litrassa. Normiajossa kulutuslukema autollani on ollut 8,2 - 8,4 litraa sadalle kilometrille. Isolle autolle kohtuulukemia, sanoisin. Hybridi ehkä pudottaa kulutusta, joskaan sen apua en bensan määrässä osaa arvioida. Jotain apua kuitenkin akusto antaa, kun se syöttelee vuoroin virtasta polttomoottorin kuormaa jakamaan.

Heinäkuutakin ollaan menty jo viikko. Nyt ollaan enempi kotimaisemissa lähiajat. Soratiepätkämme on saanut kesäkuun puolivälin huitteilla kesäkunnostuksensa. Kuvassa tie on lanan jäljiltä. Kun viime päivät ovat olleet runsassateisia, niin kesäkunnostus on hävinnyt osin tietymättömiin ja tilalle ovat tulleet soratiellemme niin tyypilliset vesimontut, vaikka puutavarankin ajo näyttää lomaviikoiksi hiipuneen.

Kesäkunnostuksen jälkeen soratie on tasainen. Irtosora on kuitenkin vaaran paikka kaarteissa ennen sitä, kun suola muuttaa pinnan tasaiseksi. Se ei montaa päivää yleensä kestä.

Tarkkailen tässä lähiaikoina, minkä verran ajetut kilometrit ovat renkaita kulutuspinnan syvyyden osalta kurittaneet. Silmämääräisesti eivät juurikaan, mutta sepä voisi olla seuraavan kirjoituksen yksi aihe.

Kauniiksi lopuksi voin kertoa Naruskan soilta hillakuulumisia, koska tiedän sen marjaihmisiä kiinnostavan. Hillaa näyttäisi olevan tulossa, mutta lämpösummasta 400 puuttuu vielä noin 150. Lisää kertyy näillä viileillä keleillä vähänlaisesti vuorokaudessa, eli hillanpoimintaan päästään näillä korkeuksin ehkä heinäkuun aivan lopuilla ja elokuussa. Tuossa kuva eiliseltä, tuleepa vähän kerrottua asiaa rengasasioiden ulkopuoleltakin...

Raakilevaiheen hilla...

Aurinko valaisee Lappia yötäpäivää. Muistutan kaikkia Lapissa liikkuvia poroista. Ne eivät näyttäisi olevan räkän vaivaamia, vaan ovat enempi hajallaan eri puolilla. Uudet pikkuvasat ovat aina arvaamattomia, kuten poro yleensäkin liikenteessä. Tarkkana kannattee olla niiden kanssa!

 

Hyvää kesän jatkoa kaikille ja turvallisia kilometrejä!

comments powered by Disqus