Kirjoittaja Jukka Leikas
Uusimmat blogijulkaisut

43 vuotta autoilua, vain kaksi talvea ilman nastarenkaita

Olen pitänyt ajopäiväkirjaa jokaisesta autostani 1970-luvulta asti. Löysin nipun päiväkirjoja hyllystäni ja tutkin mitä tietoa olen kirjannut renkaista. Yllätyksekseni olen merkinnyt tarkasti renkaiden vaihtoajan syksyllä ja keväällä, mutta renkaiden uusimisesta on useimmiten vain ”uudet renkaat” ja hinta + mahdollinen ostopaikka. Muistelin kyllä kirjoittaneeni enemmän tietoa rengasmerkeistä… Kesärenkaissa on joitakin merkintöjä ja kun olen kokeillut jotain toista oudompaa merkkiä, niistä oli jopa merkki nimetty. Talvirenkaista ei mitään. Kummalllista. Kuitenkin muistan lukeneeni hyvin tarkkaan testiarvostelut ja hankkineeni aina parhaita talvirenkaita. Matkailuautossa ne olivat aina Michelin, koska silloin ei ollut muita yhtä kestäviä renkaita saatavilla. Matkailuautolla tuli ajettua noin 300 000km. Työmatkoja Suomea pitkin ja poikin Turun, Oulun, Lappeenrannan ja Espoon välialueella, Ruotsissa, Norjassa, Saksassa ja muuten vain Englannissa, Sveitsissä, Hollannissa, Tanskassa jne. Kyllä sitä nuorempana jaksoi. Bemarilla tuli työajoja kanssa 300 000km, yhteensä lähes 400 000km. Bemarin talvirenkaat oli pakosti oltava nastalliset Hakkapeliitat , niin kuin blogeissani kirjoittelin. Peugeot Partner  oli meillä vain reilut 100 000km – siihen en edes tainnut ostaa uusia renkaita ja pisimmälle vienyt keikka taisi olla Tanskaan. Kuljetin ulkolaista porukkaa Ruotsissa joillakin tavaran toimittajilla, joista yksi oli Gislavedissa. Silloin siellä oli vielä toimiva rengastehdaskin, jonka ohi ajelimme. Tanskassa Partner alkoi kehittää valkoista savua konepellin alta ja siihen avuksi piti löytää matkalta merkkikorjaamo – joka löytyikin kokonaisaikataulun kärsimättä. Jätin vieraat Köpiksen lentokentälle ja ajoin ensimmäistä kertaa silloin uusien Tanskan siltojen yli Ruotsiin. Matkalta en löytänyt auki olevaa majataloa ja päädyin nukkumaan auton takakontissa huoltoaseman pihalla. J.Renault Scenic oli myös meidän käytössämme lyhytikäinen, vaikka olikin ihan mukava ajaa automaattilaatikkoisena.Volvoissani on ollut useimmiten talvella Hakkapeliitat, seuraavaksi eniten talvella Michelin - ovat onnistuneet mainonnassaan saamaan mielikuvan "suomessa testatuista"-  kesärenkaissa olen hakenut turvallisuuden lisäksi hiljaista ääntä. Näin muistelen.Ensimmäinen   oma autoni oli Volkswagen 1200 kupla. Siinä olivat sen ajan hengen mukaan muistaakseni pinnoitetut renkaat Kometa-nastoilla. Kilometrejä ei tullut ainakaan yli 100000km, koska moottorille piti tehdä perusremontti aina 120 000km välein. Männänrenkaat ja moottorin laakerit piti vaihtaa niin useasti.Volvo 210 taisi olla myös lyhyempiaikainen auto minulle. Sen kanssa opettelin lisää kuplan kanssa jo aloittamaani hitsausharjoittelua. Lisäksi maalasin auton ympäri itse. Seuraava auto oli jo hienompi Volvo Amazon. Se aloitti pitkäikäisten autojemme sarjan. Siitä lähtien autoillamme ajettiin 100 000 – 400 000 km kullakin.Paitsi 1998 käytössäni oli Toyota Corolla työautona. Siinä oli minun talviajoissani ainoat oikeat kitkarenkaat. Ajamiseni sinä talvena ei edustanut normaalia ajamistani – ajoin pääasiassa Turussa ja lähialueilla. Vain kerran Keski-Suomessa. Ihan vain siksi, että olin puoli vuotta joka päivä töissä (ei ole ylpeyden aihe, mutta Naantalin kylpylän ensimmäinen hotellilaiva saatiin paikoilleen). Olin silloin yllättynyt positiivisesti renkaiden turvallisesta käyttäytymisestä. Jäätikkökelissä piti aina ennakoida tilanteet hyvin, mutta aina pakkaskelissä auto toimi hienosti.Toinen talveni ilman nastarenkaita oli vuosi Sveitsissä, josta on oma bloginsa.
comments powered by Disqus